12.11.
"Lintasin taas tänään, vaikka lupasin etten skippais enää tunteja."
"Kaikki on taas vaan aika paskaa"
"En jaksais olla vahva enää"
Yksi mun salaisista intohimoista on mun oman elämän läpikäyminen. Siksi kirjoitan päiväkirjaa. Minun täytyy saada lukea vanhoja ajatuksia ja tuntemuksia, miettiä miksi silloin oli vaikeaa ja mitkä asiat elämässäni ovat muuttuneet. Miten väärässä joskus olinkaan. Jokainen varmasti tietää sen tunteen kun kaikki tuntuu täysin toivottomalta ja turhalta. Minulla oli aikoinaan blogi, jossa purin pahaa oloani ja kerroin enemmän tuntemuksiani. Mutta näihin aikoihin viimevuonna otin viimein, tietoisesti uuden suunnan elämälleni. Päätin lopettaa murehtimisen ja katsoa asioita positiivisemmalta kannalta.
26.8.
"Mulla on paha olo, taas... Silti juon lisää kahvia, tukahdutan päänsäryn röökillä ja suljen kaiken sisään. Joku päivä tä räjähtää taas käsiin. Tuntuu siltä kuin pahoinpitelis omaa kehoaan."
Mietin usein mennyttä itseäni ja ajattelen, voi lapsi raukkaa. En ymmärtänyt edes itse miksi tuntui niin pahalta. Miksi koin tarvetta olla syömättä ja tosiaan, pahoinpidellä omaa kehoani. Venyttää kaiken äärirajoilleen ja lopulta makasin koko keho täristen sängyllä ja kysyin itseltäni onko nyt hyvä.
Tuntuu teraupettiselta käsitellä näitä asioita. Tietää miten paljon on kasvanut ja vahvistunut henkisesti. Miten paljon on itse tehnyt itselleen ongelmia, miten paljon on sietänyt ja mitä ei tarvitse enää koskaan toivottavasti käydä läpi. Se saa jaksamaan pahankin päivän keskellä. Päiväkirja kertoo minulle, että on ollut hyviä ja huonoja päiviä, on ollut toivottomuuden täyteisiä hetkiä ja on ollut päiviä kestävää onnellisuutta. Se kertoo kehen saatoin luottaa kun kaikki mureni ja kuka oli vierelläni ja sai minut onnelliseksi. Se kertoo asiat omasta näkökulmastani, sellaisina kuin ne olivat mielestäni ennen kuin pääsin niistä yli, ennen kuin muistini alkoi tehdä kepposia muistoilleni. Ne ovat raakoja ja tunnekuohun vallassa kirjoitettuja, ne ovat tosia.
16.4
"Mä taidan olla onnellinen"
"Kai elämä on nyt hyvin, tässä epämääräisen suloisessa kuplassa"
Haluaisin kertoa teille rakkaudesta. Omista ajatuksistani ja mietteistäni siitä maagisesta asiasta, joka on piinannut minua vuosien ja taas vuosien ajan. Haluaisin kertoa teille miten sen puitteissa olen toiminut väärin, kiristänyt, satuttanut ja tullut satutetuksi. Haluaisin kertoa miten paljon sitä pelkään ja vaalin. Se on edelleen elämäni suurimpia kysymysmerkkejä, Mitä on rakkaus? Aina kun yritän minusta tuntuu etten osaa kuvata ajatuksiani oikein. Koskaan ei ole sopivaa hetkeä, sopivaa mielentilaa kirjoittaa siitä todenmukaisesti ajatusteni mukaan. Kerron vain sen, että pelkään sitä eniten koko maailmassa, minulle on tehty pahaa suhteen nimissä, jossa olin itsekin itsekäistä syistä. Milipiteeni rakkaudesta ovat siis kovin ristiriitaiset.
 |
| Maailman onnellisin asia, suuri kahvikuppi ♥ |
8.4
"Mä elin vaan kun mulla ei ois vaihtoehtoja ´tyydyin kohtaloon´. Hyväksyin, etten oo täysin tyytyväinen"
"Se on toki satuttanut mua enemmän kuin kukaan koskaan, enkä mä ikinä unohda niitä arpia, jotka on runnottu mun sydämeen."
Ja päätin juuri, että tällä samalla idealla voisin saada sen kirjoituksen toimivaksi. Käyttäisin sanoja, joilla olen jo aiemmin kuvaillut suhteitani ja tunteitani. Minulla oli elämässä vaihe kun hyväksyin sen, etten ole onnellinen. Minulla oli poikaystävänä henkilö, jota pelkäsin, mutten voinut olla yksinkään. Nykyään tiedän, etten enää jäisi sellaiseen. Jokaisen sivun jälkeen olen onnellisempi kuin hetki sitten. Jokaisen rivin jälkeen tajuan miten hyvin minulla menee nykyisin, miten onnellinen olen.
Sekavan postauksen päätteeksi kerron vähän nykyisiä kuulumisia. Olen aika väsynyt. Viime viikko meni kokonaan töissä olemiseen ja nukkumiseen. Nyt olen kolmen vapaani aikana vain ottanut rennosti ja kerännyt voimia seuraaviin työpäiviin. Olen kuluttanut tunteja netflixissä ja yrittänyt elvyttää uudelleen piirtämisen iloani. Olen yrittänyt taas hieman elää työnkin lomassa. Tosin nyt alkaa taas vuoden toinen kiireinen aika, pikkujoulukausi. Eli töitä joutuu paiskimaan kunnolla. Tammikuussa ehtii sitten nauttia vapaapäivistä ja harrastuksista.
Jonkin aikaa sitten oli halloween. Se ei sinänsä sopinut elämäntapaprojektiini, sillä kaikki ystäväni olivat lähdössä baareilemaan ja minulla on menossa alkoholiton kausi. En siis ole mitenkään luopunut täydellisesti alkoholista. Jätin vain turhat pois ja lopetin yökerhoissa käynnin. No halusin kuitenkin töiden jälkeen päästä maskeeraamaan itseni! Saahan sitä kerran vuodessa näyttää karmivalta. Menin jopa baariin, johon jonotin tunnin ja neljäkymmentä minuuttia! Sairasta. Minua ei ole eläissäni tönitty niin paljon kuin siinä jonon päässä, vähänmatkan päässä oviaukosta. Tai jos on niin promillemääräni on estänyt asian ymmärtämisen. Nyt kaikki se jonottaminen oli aika turhauttavaa. Sitten jonotettiin narikkaa ja vielä ystävien seurana tiskille. Viihdyin kyseisessä baarissa sen 40min, jonka jälkeen jonotin taas takkini pois narikasta ja suuntasin suosikkisalaattibaariini hakemaan lohturuokaa ja käperyyin mukaterveellisen ateriani jälkeen nukkumaan. Silti ei kaduta yhtään. Minulla oli kaikesta huolimatta hauskaa!
Tässä pikaisen maskeeraukseni ja valmistamautomuuteni tulos, heh. Tuunasin vanhan opiskeluaikaisen kokkitakkini tekoverellä ja lainasin kaverin laajaa luomivärisettiä. "Seksikkäästi" pukeutuminen halloweeninä ei jotenkaan ole minun juttuni. Tekoverta ja mielipuolisuutta on löydyttävä asustani.
Huh, käytin aika paljon tämän julkaisun kirjoittamiseen. Tempauduin vahingossa aina muistelemaan menneitä hetkiä selaillessani päiväkirjojani. Merkinnät eivät tosiaan mene vuosi- tai aikajärjestyksessä mitenkään. Jätin päivätkin vain hämäykseksi. Merkintöjen välillä voi olla vuosien tai sitten päivien eroja. Ainoa, jonka kerron on ensimmäinen merkintä, joka on tosiaan kirjoitettu lähes tasan vuosi sitten. Hyvää melkeinvuosipäivää blogilleni ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti