maanantai 18. toukokuuta 2015

Kohti parempaa

Hei vaan, onpa pitkä aika kun viimeksi kirjoitin. Tuntuu kuluneen vain hetki ja samalla ikuisuus. On ihan uskomatonta miten paljon oma elämäni on voinut muuttua. Jo pelkästään tämä muutama kuukausi, jonka olen ehtinyt omillani asua on muuttanut elämäni suuntaa paljon, mutta viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneet asiat ovat kääntäneet koko elämäni päälaelleen. Heräsin yhtenä aamuna ja tajusin olevani onnellinen. Ensimmäistä kertaa aikoihin mikään ei tuntunut olevan vinossa, palaset olivat loksahdelleet paikalleen, olin onnellinen ja tiesin, ettei mikään tulevaisuudessa pelota minua. Minusta tuntuu, että henkisesti olen tehnyt u-käännöksen. Päättänyt lopettaa heti tähän sen matkan mitä olen kulkenut, palata hetken takaisin ja rakentaa sen päälle uuden, vahvemman persoonan. 

Erään iltapalan raaka-aineet. Välillä on lupa syödä myös pieni annos herkkua :) !

Silti kaikkein eniten uudistusta ovat saaneet elämäntapani. Taisin viimein lunastaa niitä lupauksia, joita vuosia olen itselleni koonnut. Aloin todellakin syödä terveellisemmin, ikään kuin vahingossa. Minulla on aina ollut tietynlaisia päähänpinttymiä, joita en aina ole päässyt toteuttamaan, mutta nyt viimein kykenen siihen, että ostan vain tuoreita raaka-aineita, enkä syö juuri ollenkaan valmisruokia, pyttipannua ja kalapuikkoja silloin tällöin, lukuunottamatta.

"Valmistettu" iltapala.
Minulla kuin on kaksi sisarusta, ei jääkaapissa mikään ole koskaan ollut pyhää. Nyt kaikki on vain minulle. Mitään ei tarvitse syödä kiireesti pois, jottei kukaan muu kerkeäisi ensin ja saan laittaa sinne juuri niitä aineksia, joista haluan ehkä huomenna tehdä iltapalan ilman, että kukaan on välissä syönyt puolia niistä jo pois. Tästä olen tainnut nauttia kaikkein eniten itsekseni asumisessa. Itsekkäänä ihmisenä kun haluan kaiken omia itselleni ja menevän omien ehtojeni mukaan (hehe).

Eräs aamupala!

Nautin ruokien asettelemisesta lautaselle ja kaiken pinoamista ympärilleni. Vaikka olen aika laiska laittamaan ruokaa ja minun täytyy usein komentaa itseni se valmistamaan niin loppujen lopuksi pidän siitä aina. Olen kahden viikon päästä ammattinimikkeeltäni virallisesti kokki, uskomatonta että olen päässyt näin pitkälle. Vastahan aloitin ammattikoulun ja aloin perehtyä siihen millaisia suurustusmenetelmiä onkaan ja nyt minun pitäisi olla kykenevä työskentelemään melkein itsenäisesti ammattikeittiössä, huhhuh! Toisaalta viimeisen vuoteni olen koulun ohella tehnyt tätä kyseistä työtä jo, eli täysin työelämään siirtyminen ei liene shokki!

Banaanilettuja! ♥
Vaikka ruokatottumukseni ovat muuttuneet huomattavasti terveellisemmiksi on niiden säännöllisyydessä muistettavaa. Viimeaikoina olen joutunut muistuttamaan itseäni, ettei ole terveellistä olla 14 tuntia syömättä, vaikka sen huomaisikin vasta siinä vaiheessa kun migreeni on jo iskenyt, eikä seuraavaankaan 14 tuntiin kykene syömään. Yhden tälläisen ratki riemukkaan vuorokauden jälkeen olen pitänyt tiukasti kiinni aamu- ja iltapaloista. En mene enää nukkumaan nälkäisenä, sillä aamulla verensokerini saattavat olla jo niin alhaiset, että sopivissa oloissa se laukeaa migreeninä. Olen myös alkanut kantaa niin sanottua "turvapulloa" mukanani. Se on ihan tavallinen puolen litran pullo, jota täytän jatkuvasti vedellä. Näin olen onnistunut pitämään nestetasapainonikin kunnossa.

Sisustussuosikkini päärynätyyny taustalla!
Muutettuani keskustaan työmatkani on lyhentynyt. Ja oikeastaan kaikki muutkin matkani, joten nykyisin kävelen lähes joka paikkaan. Autoa minulla ei ole, pyöräkin uupuu ja busseihin harvoin vaivaudun, ellen matkusta miehekkeeni tai perheeni luo, jotka on suurimpia poikkeuksia muuten uudessa kävelyelämäntyylissäni. Kaiken tämän lisäksi olen alkanut taas lenkkeillä, ilman polvivaivoja, jotka minua ennen piinasivat. Olen ottanut tavaksi lyhyitä lenkkejä, joilla juoksen ja kävelen vuorotellen, tiettyjä matkoja, jolloin olen huomannut polvieni pysyvän kunnossa. Tämän lisäksi teen taas pientä lihaskuntoa kotona. Itseasiassa olen voinut aika hyvin muutamaa pahaa sairastelua lukuunottamatta. Tunnen pikkuhiljaa taas olevani kunnossa.

Kaikkea en tietenkään elämässäni ole saanut korjattua, mutta uskon suunnan olevan oikea. Pikkuhiljaa tunnen miten omien taisteluideni jättämät jäljet kehossani alkavat kadota. Alan voimistua, enkä ole koko ajan niin väsynyt. Olen vuosia ollut itse itseni pahin vihollinen taistelussa maailmaa vastaan. Nyt tiedän, että demonini on taas suljettuna turvalliseen, varmaan paikkaan. Voin hymyillä ja saan nauttia. Haluan nauttia. Yritän olla kiitollinen kaikesta.

Näihin aavistuksen henkeviin tunnelmiin jääden toivotan kaikille hyvät yöt ja loistavat huomiset :3 !