No sitähän elämä oikeastaan minulle näin "aikuisiällä" antoi. Seikkailuja ovat ne pienet arkiset, turvalliset retket mökille tai seikkailu baari-illan jälkeen lähimmän pikaruokapaikan kautta kotiin. Toisaalta arki ahdistaa näin mielikuvituksellista mieltä. Haluaisin kovasti edelleen uskoa, että maailmassa on enemmän, mutta kyllä tämä riittää. Teiniaikoina toteutin tätä seikkailufantasiaani ja näin sitä tarpeeksi. Siihen liittyy tässä todellisuudessa aina päihteet ja sydän, joka ei lakkaa lyömästä, sillä huonot elämäntavat tuhoavat sitä minuutti minuutilta.
Olen oppinut näkemään koko elämän seikkailuna. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Mitään ei voi ennustaa tai nähdä ennalta. Mikä olisi sen mielenkiintoisempaa! Kaikki tämä, joka minulla on jo nyt, se on kaikki osa seikkailua. Se on korvaamatonta elämää, jota kukaan muu ei voi elää. Se on elämää, jonka olen rakentanut itselleni. Se on hetkiä kuilun partaalla kun tuntuu helpommalta luovuttaa. On ylitsepursuavia onnellisuuden tunteja, joina en voi lakata hymyilemästä. On hetken mielijohteessa päätettyjä reissuja ties minne. Kun elää hetkessä ei voi koskaan tietää missä on huomenna. Ainoa varma asia elämässäni on se kenen vierestä haluan herätä joka aamu, jokaisen seikkailuni päätteeksi haluan nähdä hänen kasvonsa.
Vaihtaisinko kaiken tämän johonkin fantasiamaailmaan, jossa jokainen eletty sekunti voisi olla viimeinen kaikkien niiden vaarojen takia? En ole enää varma vastauksestani. Jotenkin pelottavampaa olisin se, ettei tämä olisikaan totta. Että kaikki mitä rakastan olisikin vain itseni luoma fantasia, koska elän elämää, jota en halua elää. En saa enää kiinni siitä ajatuksesta, joka ajoi minut kirjoittamaan tätä tekstiä. Haluankin siis näyttää teille viimeviikonloppuisesta seikkailustani hieman kuvia.
Innostuin ehkä jopa hieman liikaa taas halloween pukeutumisesta, kun saimme idean ystäväni kanssa mennä viimeisiin kaupungin halloweenbileisiin yhdessä. En päässy niihin kaikkiin isoimpiin, sillä olin jumissa työvuorojeni kanssa. Sain vuorokauden aikaa päättää mikä haluan olla ja päätin, että tänävuonna en jaksa alkaa leikkiä tekoveren kanssa, vaan teen jotain yksinkertaista. Vampyyrintappaja siis! Jouduin ikäväkseni huomaamaan, että kaksi vuosikymmentä myöhemmin Buffy ei ole enää mikään hitti ja vampyyrintappajan varusteita löytyi puhdas nolla. Halvat muoviset ninjapuukot siis kotiin. Puukko, akryylivärit ja vanhasta keittiöessusta leikatut nauhat saivat olla tarvitsemani työkalut näin viimehetken tempauksessa. Nunnan risti pääsi myös mukaan. Kaapissa on onneksi aina valkosipulia ja miehellä loputon määrä tyhjiä hajuvesipulloja, joista yksi oli kuin luotu pyhälle vedelle!
Askarteluhetken päätteeksi piti vielä kaivaa jotain sopivaa vaatetusta. Verkkosukkahousut ja ranne...jutut? tarttuivat mukaani kaupasta. Mikään ei tuntunut niin sopivalta pahis-Buffy -asuuni kuin tuo vuosikausia kaapissa lojunut nahkainen shortsilappuhaalari, jolle en ole koskaan keksinyt yhtäkään käyttötarkoitusta ennen tätä. Ostin viimeviikolla pitkät nauhalliset nahkatalvisaappaat, jotka istuivat tähän asuun kuin nakutettu. Kaapista vielä neljä kokoa liian iso maastokuvioinen takki ja olin valmis! Ilmakin suosi meitä lämpömittarin näyttäessä +10 sinä marraskuisena yönä. Tämän asun täytyy joskus päästä tekoveren ja lateksinaarmujen kanssa tositoimiin.
Suurimmalta osin elämäni näyttää kuitenkin tältä. Turvallisilta lenkeiltä maailman rakastettavimman koirani kanssa ja illalla teekupin kanssa ristisanakirjoihin paneutuen. Sain viimein muutaman kuukauden painiskelun jälkeen aloitetta myös Game of Thronesin ensimmäisen kirjan. Ostin sen hetken mielijohteesta katsottuani sarjan viimeisen jakson ja olen vain odottanut hetkeä kun jaksaisin aloittaa sen. Olen myös alkanut saamaan inspiraatiotani piirtämiseen takaisin ja voi olla että piirroksiani tullaan piankin näkemään taas bloginkin puolella. Juuri tällä hetkellä elämä tuntuu niin hattaraiselta ja hauraalta. Kaikki tuntuu taas loksahtaneen paikalleen ja masennuksen verho on hetkeksi tehnyt tilaa kaikelle muulle. Toivon, että saisin jatkaa tässä vielä jonkin aikaa. Saisin jatkaa leijumista ihanassa elämäni seikkailussa vielä pitkään.
Ihanaa talven alkua kaikille. Lämpimiä teekupposia ja haleja jokaiselle tämän sekavan tekstin loppuun asti kahlanneelle ♥
