keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Syyt syntyjen

Hei, ilmat alkavat olla talvisia, joten ulosmenemistä huomaa välttelevänsä. Tekisin mitä tahansa muuta kuin lähtisin ulos, edes tuohon 20m päässä sijaitsevaan kauppakeskukseen, jonne olisi tarkoitus mennä ostamaan uusia vaatteita. Sen sijaan päätin juoda vielä toisen kupin kahvia ja miettiä elämän syvällisyyksiä. Olen miettinyt usein miksi toisten elämässä samat muutokset ja asiat tulevat kuitenkin eri tavalla. Yksi vanha tuttuni sanoi vähän aikaa sitten, että typerät masentuvat.

Se pysäytti, vähän suututti ja lopulta ihmetytti. Hän sanoi takuuvarmasti pystyvänsä omalla ajattelullaan vaikuttamaan asiaan. Hetken mietin tätä. Tietysti varmasti jollain tasolla voikin. Surullinen ja elämäänsä mustalla maalaava varmasti sairastuu masennukseen herkemmin, mutta siitähän on kyse, sairaudesta. Olisin ylpeä jos voisin nostaa käteni ilmaan ja ilmoittaa, että minäpä olen tarpeeksi vahva määräämään omat mielenliikkeeni, mutta ei, en ole.

Joinakin päivinä sängystä nouseminen on ylivoimaista, aikatauluista kiinni pitäminen mahdotonta ja ajan varaaminen jostain ei tule kysymykseenkään ilman kunnollista sotasuunnitelmaa. Uusien ihmisten kohtaaminen on jokapäiväinen haaste ja iloisena oleminen on työlästä. Silti voin nostaa käteni ilmaan, myöntää olevani toisinaan ilman syytä sutullinen ja tuntevani itseni turhaksi, mutta pystyn silti elämään elämäni. Nykyään olen suurimman osan ajasta iloinen, olen selättänyt pahimman. On päiviä, kun millään ei ole väliä ja kaikki on surkeaa, mutta vähenevissä määrin. Kun tunnen oloni itkuiseksi pyydän poikaystävääni ottamaan minut syliin ja pitelemään tiukasti kunnes tiedän, ettei kaikki ole niin huonosti.

Olen löytänyt elämästä paljon iloa ja tunnen itseni onnellisemmaksi kuin aikoihin. Kaikki se vaati radikaaleja muutoksia ja vanhasta irtautumista. Jätin 17 vuotiaana kaiken vanhan taakse. Silloisen parisuhteen, ystävät ja elämäntavat. Hetken murehdin omassa surkeudessani ja lopulta elämä alkoi voittaa. Minä en sanoisi, että tyhmät masentuvat. Mutta vahvimmat selviävät. Ei ole tyhmää kohdata elämässä vastoinkäymisiä, ne ovat todellisuutta. On kuitenkin typerää lopettaa elämänsä siihen. Jokaiseen asiaan on ratkaisu. Harvat asiat ovat niin vakavia, ettei niihin löytyisi jotakin keinoa selättää ne.

Minä löysin keinon uudesta ympäristöstä. Joskus vanha vetää huomaamattaan alas. Kun surullisena ympäröi itsensä samankaltaisilla ihmisillä, on vaikeampi parantua. Ihmiset ympärilläni nykyään ovat elämäniloisia, sellainen minäkin haluan olla. Sellainen alan taas olla. Kaiken tämän itsetutkiskelun jälkeen on hyvä lähteä kaupungille. Tarvitsen uusia vaatteita, eikä se kaikki kiertely tunnu tällä hetkellä ollenkaan tuskaiselta (: