Inspiraatiota kukista

Mulla on liian kauan ollut piirtämisen inspiraatio hukassa, tiedän ettei se taide synny pakottamalla. Silti aina on pelko, että jos en treenaa en kehity ja menetän jo opetellutkin taidot. Yhtenä vapaapäivänä kaivoin pitkästä aikaa lehtiön ja puuvärikynät esille. Lopputuloksena tämä;

 Mun teki vain niin kovasti opetella taas piirtämään kukkasia, ne on aina ollut mulle pieni pakkomielle, mutta niiden piirtäminen ja välittäminen tuntuu aina hirveästi työltä. Ja viimeaikoina kärsivällisyys pitkiin töihin on ollut vähän hukassa. Kaiken pitäisi olla valmista eli nyt tässä.

Lopputulokseen olin silti tyytyväinen. Ja koska mun erilaisten värikynien ja maalaustarvikkeiden yhteishinta on samaa luokkaa mun kenkävaraston ja vaatekaapin sisällön kanssa, oli tästä kukkamaniasta ammennettava kaikki mahdollinen. Puuväriä jäi syrjään ja aloin opetella uusia väritystekniikoita mun ProMarker -tusseillani. Oon vuosien saatossa kehittynyt niiden kanssa ja oppinut käyttämään niitä paljon uusilla, erilaisilla tavoilla. Päätin ottaa haasteen vastaan. 

Päätin että yritän luoda kukan varjostukset vain värittämällä, enkä turvautuen ääriviivoihin, kuten normaalisti tekisin. Ääriviivat, tussaus ja pohjaväri alle.

Huomasin jokaisen lehden kohdalla oppivani vähän jotain uutta. Hoksasin miten saan haluamani lopputuloksen. 

Käytin tähän projektiin yhteensä ehkä kuusi tuntia. Yhden lehden saaminen haluamani laiseksi tuntui yllättävän hankalalta. Pientä lisähaastetta toi myös se, että käytin myös valkoista puukynää. On yllättävän vaikeaa keskittyä siihen, ettei juuri tussilla väritettyyn kohtaan mene sörkkimään sillä kovalla puukynällä!  Lopputuloksena on rikottu paperi ja paha mieli, voin kertoa, kokeilin. 

Tässä kuudentunnin hermoromahduksen tulos! Epämääräisesti kukkaa muistuttava piirrustus, jonka jokaisesta terälehdestä huomaa, etten niitä värittäessäni ollut vielä hoksannut kaikkea oleellista. Päätin, että jatkan vielä harjoituksia tämän tyylin saralta. Ensimmäiseksi työkseni tällä taktiikalla se on ihan tyydyttävä. Mikään ei silti ole turhauttavaa kun käsi ei tottele mieltä. Kun tiedät tarkkaan mitä haluat, muttet ole vielä tietoinen millä tavalla pääset haluamaasi lopputulokseen. 

Vähän erilainen postaus kaikkien masentavien ajatuspostauksieni sekaan. Pahoittelen kuvien superhuonoa laatua ja yritän muistaa jatkossa jaksaa vähän panostaa niihin. 

Sanoja, muttei oikeutta

Mulla on sulle niin paljon sanottavaa, muttei oikeutta sanoa sulle mitään. Kaiken mitä haluan kertoa, kertoisin jotta mulla olisi parempi mieli, ei se auttaisi sua yhtään. Kerron sen silti, mutten sulle, koska sulle sillä ei ole merkitystä. Mä olen jo pettänyt sut. 

Sä olit mun elämässä vain vuoden, vaikka roikotan sua edelleen mukana, tuntuu se väkinäiseltä. Sen vuoden mä olin enemmän elossa kuin koskaan. Sä löit muhun kipinää, jonka olin jo ehtinyt unohtaa. Sä annoit mulle palan sitä maailmaa, jota olin niin kovasti haikaillut. Muistatko miten me luvattiin, ettei mikään tuu meidän väliin, mä annoin jonkun tulla. Sä olit mun paras ystävä ja mä rakastin sua, vaikken niin kuten olisit ehkä halunnut joskus. 

Oikeastaan tuntuu kun oisin käyttänyt sua hyväksi. Otin sun antaman maailman ja tein siitä omani, en tiedä oliko mulla antaa sun elämään oikeasti mitään. Mutta sä teit musta kokonaisen, sä kokosi yhteen ihmisen sirpaleita ja autoit mua näkemään taas liekit jotka oli jo sammunut. Kai sä olit siinä juuri oikealla hetkellä, tulit juuri kun mä tarvitsin sua. Ja sitten annoit mun mennä. 

Mä en voinut saada molempia maailmoja ja mä olin jo kokonainen. Kun aika tuli, mä en valinnutkaan sua. Siitä mä olen pahoillani, mä annoin sun mennä, koska se oli mulle helpompaa. Mutta mä olin väärässä, en mä ollut kokonainen, ei musta tule koskaan sellaista. Sä autoit mua vaan unohtamaan sen hetkeksi. 

En tiedä miksi mä tänään ikävöin sua niin paljon kun käytin koiraa yölenkillä. Kai se johtuu siitä, että oon viimeaikoina taas muistanut miten rikki oon. Ehkä se johtuu kaikista niistä sua muututtavista asioista tänään. Kai mä haluaisin osan edes siitä elämästä takaisin. 

Anteeksi, että asiat meni nii kuin meni, mulla on ikävä sua.