keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Paluu jaloilleen

Viimevuoden notkahduksien jälkeen on jälleen palattava jaloilleen! Harmittaa, että joudun aloittamaan taas alusta koko elämäntaparemonttini, sillä sain romutettua sen kokonaan viimevuoden aikana. Söin epäterveellisemmin kuin aikoihin ja liikuin vähemmän kuin ikinä. Lupasin itselleni, että nyt asiat muuttuvat, taas... 

Askel yksi:
Kotiruoka! Oon ehkä maailmankaikkeuden laiskin kotikokki. Tein viimevuonna ehkä kerran kuukaudessa kotona ruokaa. Vaikken usko uudenvuoden lupauksiin niin tein silti lupauksen siitä, että teen vähintään kerran viikossa ruokaa kotona. Tähän mennessä olen toteuttanut tätä lupausta kiitettävästi. Kotiruuan lisäksi olen tehnyt töissäkin kasvis- ja salaattipainotteista ruokaa. Syön paljon lohta ja kanaa. Kotona on taas koko alkuvuoden ollut salaatintekotarvikkeita, jotta saan helposti jotain syötävää, enkä sorru hakemaan valmisvoileipää jostakin. Tämän ansiosta olen hakenut myös huomattavasti vähemmän noutoruokaa. Olen illanistumisen jälkeenkin tullut kotiin ja tehnyt raikkaan salaatin pitsan hakemisen sijaan.


Askel kaksi:
Herkkuje vähentäminen! Olen taas vähentänyt herkkujen syönnin ihan minimiin. Tämä alkoi jo viimevuoden lopulla, mutta alkuvuodesta olen vähentänyt taas huimasti. Kotiin en osta herkkuja juuri ollenkaan. Tänävuonna en ole ostanut vielä ensimmäistäkään sipsipussia. Karkkipusseja kaksi, jotka sekoitin keskenään kulhoon. Ne ovat nyt maanneet kuhossa kaksi viikkoa ja olen silloin tällöin napannut siitä yhden, jos tekee mieli makeaa. Tällätavoin harjoitan myös itsehillintääni. Ne ovat koko ajan saatavilla, mutta on upeaa huomata ettei niiden läsnäolo saa enää aikaan ahmimishimoa. Tämäkin on yksi niistä asioista, joita olen harjoittanut vuosia. Olen ollut kahdesti elämässäni vuoden mittaisella täys herkkulakolla, mutta lakon loputtua olen palannut hiljalleeen vanhoihin tapoihini. Tällä tavalla yritän saada itseni ajattelemaan, ettei se ole kiellettyä, en vain halua syödä herkkuja. 


Askel kolme:
Alkoholin vähentäminen! Tämänkin aloitin jo viimevuonna. Olen lopettanut täysin humalanhakuisen juomisen. Kirkkaiden juomisen lopetin jo vuosi sitten. Nykyisin juon vain olutta ja punaviiniä, joka on suurin heikkouteni. Nykyisin juon iltaa istuessani max kolme annosta. Olen huomannut, etten kaipaa enää ollenkaan humalan tunnetta. Juon puhtaasti nautinnokseni. Jos istumme iltaa anniskeluravintolassa valitsen aina oluen, josta pidän. En koskaan enää juo halpoja hanaoluita, joita juodaan vain yhtä tarkoitusta varten, humalaa. On hienoa huomata miten pitkälle olen päässyt elämäntapojeni kanssa. Vaikka joskus on viikkoja kuin juon enemmän kuin tarpeen, niin on hyvin puhdistavaa, että täysin alkoholittomia päiviä, jopa viikkoja, on nykyään runsaasti enemmän kuin niitä jolloin join edes yhden. 

Askel neljä:
Ylös sohvalta! Tää on vielä edessä ja tulee olemaan varmaan yksi haasteellisimmista jutuista, jälleen, tässä projektissa. Ihan rehellisesti olen vain niin laiska. Tuntuu aivan ylivoimaiselta nousta sohvalta ja lähteä liikkumaan. Ajattelin että olisi ehkä kevyempi startata vain pidemmillä lenkeillä koiran kanssa. Saada vähän yleiskuntoa taas takaisin ennen kuin palaan salille. Viimevuonna kävin varmaan huimat kymmenen kertaa salilla. Tänävuonna tarkoituksena olisi päästä vähän suurempaan lukemaan. En tiedä miksi sinne on niin auttamattoman vaikea mennä vaikka nautinkin siellä olemisesta. 



Askel viisi:
Nesteytys ja syöminen! Olen taas palannut ahkeraan vedenjuontiin. Vanha kunnon 'tuttipullo' on taas päässyt viereeni, jopa sinne sohvalle. Olen lipsunut taas nesteytyksessä niin pahasti, että voin jatkuvasti pahoin. Kyllä se taas tästä. Tätäkin kirjoittaessa on mennyt kohta jo puolilitraa! Sitten paluu tuohon syömiseen. Olen viimeisen kahden kuukauden aikana syönyt maksimissaan kaksi kertaa päivässä. Se voi kuulostaa vähäiseltä tai paljolta, lukijasta riippuen. Itselle se kuulostaa normaalilta, mutta samalla tiedostan ettei se tee hyvää keholleni. Kahdentoista tunnin välein syöminen ei ole millään saralla normaalia tai terveellistä. Olen huonoilla valinnoillani vahingoittanut jo kehoani tarpeeksi. Suolistoni kramppailee niin pahasti, että huudan ja itken sängyllä, koska kipu ei lopu. Saatan saada niin voimakkaita kipukohtauksia, etten usko selviäväni edes hengissä. Siksi tämä on kohdista kaikkein tärkein, jotta saan palautettua kehoni jälleen normaalitilaan. 
Olen myös vähentänyt kahvin juontia. Saatan illalla tajuta, etten ole juonut kupillistakaan. Ennen join vähintään kymmenen kupillista kahvia päivässä, työpäivinä jopa enemmän. 

Askel kuusi:
Lepo! Pitäisi saada rakennettua kunnollinen unirytmi. Epäsäännöllinen vuorotyöni häiritsee unirytmiäni jatkuvasti. En vain voi herätä joka aamu kahdeksaksi, sillä joskus pääsen vasta yhdeltä yöllä. Olen yrittänyt herätä iltavuoro päivinäkin viimeistään puoliltapäivin. Kaikesta huolimatta olen kokoajan väsynyt. Elämässäni ei ole minkäänlaista rytmiä. Aamuvuoroihin herään aikaisimmillaan puoli kahdeksalta, joskus nukun päivä kolmeen. Kaikkein vaikeimmin selätettävä ongelmani on kuitenkin erittäin pahalaatuinen nukahtamisongelma. Vaikka olisin valvonut puolitoista vuorokauta, en silti saa unta ennen aamu neljää. Ehkä tämäkin alkaa viimein parantua tässä koko ruumiin ja mielen puhdistusprojektissa.

Askel seitsemän:
Elämästä nauttiminen! Kaikki kuusi muuta askelta johtavat tietysti seitsemänteen. En koe että yrittäisin rajoittaa elämääni näillä. Päinvastoin. Näiden askelten avulla pystyn viimein alkaaman nauttia elämästäni, sillä ne takaavat minulle paremman olon. Liikkumattomuudella ja roskaruualla pahoinpidelty ruumiini ansaitsee viimein taas huolenpitoa ja rakkautta. Uskon (kuten joka vuosi...) että tänävuonna aloitan taas onnistumisen epäonnistumisen sijaan! Tästä alkaa taas samanlainen hyvän olon vuosi kuin 2016 oli! Kerron teille sitten taas elokuussa miten olen epäonnistunut kaikessa.  

Ja koska tässä kaikessa on pinnanalla todellisena tarkoituksena oma pinnallisuuteni ja itsetuntoni kohottaminen paremman ulkomuodon hankkimiseksi, lisää jälleen aloituskuvan kehostani. Kehosta, jota yritän jälleen muokata mieleisekseni. En ole lainkaan ylpeä siitä miltä näytän tällä hetkellä, olen palannut taas lähtöpisteeseen. Olen menettänyt kaikki muut paitsi käyttölihakseni ja olen taas löystynyt. 

 

Kesäkuu 2016, tammikuu 2017 ja tammikuu 2018

Vaikka selkeää takapakkia on tehty niin tästä on vain suunnattava leuka pystyssä eteenpäin! Jos pääsisin seuraavan kolmen kuukauden aikana edes takaisin viime tammikuun mittoihin niin olisin onnellinen. Tervetuloa jälleen seuraamaan elämäntaparemonttiani. Uskon, ettei tämä jankkaus ole ihan lähivuosina loppumassa. Näin ollen toivotan viimein tervetulleeksi projektini toisen vuoden! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti