Kesän loppu

Syksyn tulon huomaa väkisinkin aamu kahdeksalta jokirantaa kävellessä. Lehdet alkaa tippua puista luoden maalle uskomattoman upean oranssin väriloiston, kohta se yltää jo kaikkialle. Aikaisin aamulla ilmassa tuoksuu tulevan talven raikkaus ja kylmä viima alkaa jo puhaltaa. Tuntuu kuin tänävuonna syksy olisi todella aikaisessa. Toisaalta rakastan alkusyksyä. Syksy tuo mukanaan uuden alun ja mahdollisuuden, syksy tuo tullessaan maailmaa hellivän talven lupauksen ja keväällä koko maailma taas syntyy uudelleen.

Syksy meinaa myös töihin paluuta, mun kesälomaa on enää viikko jäljellä ja sen jälkeen pennun täytyy osata olla itsekseen kotona. Vähän se pelottaa ja raastaa sydäntä. Silti on ollut upeaa, että meillä oli näin pitkään mahdollisuus olla sen kanssa kotona ja vain aikaa seurata sen hurjan nopeaa kasvua ja sen elämän riemua. Akiles on osoittautunut oikein fiksuksi ja nopeaoppiseksi koiraksi, joka osaa olla myös kovin itsepäinen sille päälle sattuessa. Tuhoiltakaan ei ole vältytty, mutta kärsivällisiä on yritetty olla ja koko ajan huomaa miten se oppii uutta ja alkaa ymmärtämään mitä saa pureksia ja mitä ei.

Samalla olen taas paininut oman itseni ja terveyteni kanssa. Mun jalat alkaa olla loppuunkäytetty ja on pakko mennä lääkäriin niiden kanssa, koska en aina pysy enää pystyssä jos päivä on ollut liian rankka. Tekee henkisesti pahaa kun kaksikymmentävuotiaana kaatuu tasaisella lattialla sisällä kolmen askeleen jälkeen.
Hirveiden nivelkipujen ja koiranpennun takia olen pistänyt myös saleilun hetkeksi jäihin. Kesällä olen repsahtanut herkkuihin sallittua enemmän. Kun jalat ovat saaneet lääkärin hyväksynnän ja jonkun selityksen niin palaan taas kuntosalille. Vaikka teenkin päivässä useita kävelyreissuja koiran kanssa, joista lyhimmätkin ovat kahdenkymmenen minuutin mittaisia, ei se korvaa salilla rehkimistä. Näin ollen olen joutunut vihanen katsomaan sivusta miten tuhoan taas kroppaani herkuilla ja tulokset alkavat hävitä. Annan sen toistaiseksi anteeksi ja palaan vain kahta päättäväisemmin sitten salille.

Olen myös parantanut elämäntapojani. Koira pitää minut itsessään kiinni, joten kaikki baareilu on jäänyt taakse. En lähde ilman Akilesta minnekään, joten jos juon niin se jää muutamaan kaljaan. Lopetin myös tupakoinnin, joten salille palaaminen helpottuu siinäkin. Nukkumiseni on täysin mullistunut. Herään aamuisin viimeistään kahdeksalta lenkille koiran kanssa jonka jälkeen laitan nappulat turpoamaan ja nousen lähes poikkeuksetta kymmeneltä antamaan ruuan ja taas lenkille. Se on myös vähentänyt valvomista. Yleensä ryömin viimeistään kahdeltatoista nukkumaan.

Eilen en poistunut kotoa kuin lenkittämään koiria, monikossa, sillä siskoni koira oli viimeviikon hoidossa luonamme. Tänään ajattelin raahata miehekkeen ja koiran ruissaloon kävelemään jos tuo sade vain loppuisi.
Eli elämässä menee aika hyvin, nyt kun elämäni on huomattavasti säännöllisempää kuin ennen ja olen enemmän kiinni kotona niin ajattelin syksyn mittaan aloittaa taas terveellisemmät elämäntavat. Blenderi meni valitettavasti rikki, mutta ennen uuden ostoa voin tehdä smoothieni pamixilla. Kun saan taloudellisen puoleni taas jaloilleen, sen mentyä hieman nurin koiranoston yhteydessä, jaksaisin ehkä alkaa tarkkailla taas puhtaampaa ruokavaliotani.

Seuraavaan postaukseen asti paljon iloa syysiltoihin.

Meet the Achiles!

Kuvassa Achiles, kotoisammin Akiles, ensimmäisenä päivänään meidän perheenjäsenenä. Meidän pieni ja pörheä puuhapylly on nyt jo asustellut täällä kahden ja puolen viikon ajan. Se aika on kulunut kuin lentäen.

Mun elämä on kääntynyt täysin päälaelleen. Koko mun elämä pyörii tän karvaisen lapsen ympärillä nykyään. Oon onnellinen, että mulla on tuo mies joka on uhrannut lomansa vaavista huolehtimiseen kun joudun itse vielä olemaan töissä. Silti joka päivä kun palaan liian monien tuntien päästä kotiin ja se on odottamassa mua tunnen suunnatonta riemua.

Vaikka joudun pitkän työpäivän päätteeksi käyttämään sen vielä ainakin viidesti ulkona, vaikka joudun nousemaan sängystä kolme kertaa aamulla aivan liian aikaisin ja käyttämään sen lenkillä oman aamupalani laiminlyöden, jotta ehdin silti ajoissa töihin, en voisi olla onnellisempi. On ollut jo aamuja kun vain mieluusti kääntäisin kylkeä ja jatkaisin nukkumista tiedän, etten voi tehdä niin. Joskus saan tuon toisen suostuteltua nousemaan aamupissatusreissulle, mutta pääasiassa se on sopimuksen mukaan mun tehtävä ja olen suoriutunut siitä ihan hyvin. 

On hetkiä kun hän on täysi riiviö, stressitasoni ovat muutenkin korkealla ja väsymys painaa päälle. Silti on vain rauhoituttava, selvitettävä päänsä ja puskettava eteenpäin. Muuten hän on mun jokaisen päivän valo ja ilo, sen touhuja on niin valloittava katsoa ja sitä miten se kehittyy, kasvaa ja viisastuu on uskomatonta seurata. Siitä tuntee ihan suunnatonta ylpeyttä. Aina kun sen saa tottelemaan, huomaa kehitystä hihnassakulkemisessa, sitä haluaa taputtaa itseään olalle ja todeta, että on onnistunut edes jossain. 

Siinä pieni pintaraapaisu mun uuteen ylpeydenaiheeseeni. Hänestä tullaan jatkossa, toivon mukaan, kuulemaan vielä paljonkin. En malta odottaa kaikkia niitä hetkiä jotka ovat vielä edessäpäin tämän ihanuuden kanssa! 💚

Veri on vettä sakeampaa

Maailma on aina kohdellut meitä hullusti. Meidän kolmen väliselle suhteet olivat kuin kuningaskuntien sotia keskenään. Oli liittoumia ja yli vuosikymmenen vihaa ja katkeruutta. Oman etunsa tukemista ja ikuista vastakkainasettelua. Silti kasvoimme vahvoiksi ja itsenäisiksi, ymmärsimme myös lopulta sisarsuhteiden merkityksen. 

Sinä olet vielä liian nuori siihen. Sinulla on edessäsi vasta elämäsi tähän mennessä muutosrikkain matka. Me olemme jo kulkeneet omamme, näinkin nuorella iällä olemme nähneet kauheudet ja maailman pahuuden. Olemme kasvaneet aikuisiksi liian nopeasti. Sinun matkasi alkoi eilen, aamuyöstä kun nousit siihen koneeseen ja jätit kaiken tietämäsi taaksesi. Sinun olisi silti hyvä tietää, että me olemme täällä. Kun palaat kotiin nuollen tuoreita haavojasi ja vaalien upeita ja kauheita kokemuksiasi, me olemme odottamassa että jaat ne kanssamme. Tarjoamme sinulle lasin viiniä mitä olit liian kokematon juomaan ennen matkaasi ja kerromme sinulle, että kaikki on nyt hyvin. 

Näytämme sinulle maailman, jota jouduit vielä hetki sitten katsomaan katkerasti sivusta. Valitettavasti tähän maailmaan pääsee vain kokeiltuaan sellaisia asioita, jotka kokemuksen jälkeen jättäisi mieluusti kokematta. Hautautuisi vain peittojen alle ja jättäisi typerät valinnat tekemättä. 

Silti se taitaa olla meidän kaikkien kohtalo. Kulkea matka ja kääntyä vääristä risteyksistä aamuhämärässä. Me emme tiedä vielä koskeeko se sinuakin vai jäätkö ainoaksi vahingoittunattomaksi kuningaskunnaksi. Meidän kahden linnat ovat raunioina ja istumme sateessa puun alla ja nauramme menetyksellemme. Tavallaan en soisi tätä kohtaloa sinulle koskaan. Silti on vapauttavaa kun viha ja katkeruus ovat väistyneet ja voi viimein nähdä todellisuuden ja sen miten väkevää veri lopulta onkaan.

Kun kaikki muu turha on karsittu pois, jää jäljelle autuas hiljaisuus ja totuuden aiheuttama Valaistuminen. 

~Lauramarie