Kesän loppu

Syksyn tulon huomaa väkisinkin aamu kahdeksalta jokirantaa kävellessä. Lehdet alkaa tippua puista luoden maalle uskomattoman upean oranssin väriloiston, kohta se yltää jo kaikkialle. Aikaisin aamulla ilmassa tuoksuu tulevan talven raikkaus ja kylmä viima alkaa jo puhaltaa. Tuntuu kuin tänävuonna syksy olisi todella aikaisessa. Toisaalta rakastan alkusyksyä. Syksy tuo mukanaan uuden alun ja mahdollisuuden, syksy tuo tullessaan maailmaa hellivän talven lupauksen ja keväällä koko maailma taas syntyy uudelleen.

Syksy meinaa myös töihin paluuta, mun kesälomaa on enää viikko jäljellä ja sen jälkeen pennun täytyy osata olla itsekseen kotona. Vähän se pelottaa ja raastaa sydäntä. Silti on ollut upeaa, että meillä oli näin pitkään mahdollisuus olla sen kanssa kotona ja vain aikaa seurata sen hurjan nopeaa kasvua ja sen elämän riemua. Akiles on osoittautunut oikein fiksuksi ja nopeaoppiseksi koiraksi, joka osaa olla myös kovin itsepäinen sille päälle sattuessa. Tuhoiltakaan ei ole vältytty, mutta kärsivällisiä on yritetty olla ja koko ajan huomaa miten se oppii uutta ja alkaa ymmärtämään mitä saa pureksia ja mitä ei.

Samalla olen taas paininut oman itseni ja terveyteni kanssa. Mun jalat alkaa olla loppuunkäytetty ja on pakko mennä lääkäriin niiden kanssa, koska en aina pysy enää pystyssä jos päivä on ollut liian rankka. Tekee henkisesti pahaa kun kaksikymmentävuotiaana kaatuu tasaisella lattialla sisällä kolmen askeleen jälkeen.
Hirveiden nivelkipujen ja koiranpennun takia olen pistänyt myös saleilun hetkeksi jäihin. Kesällä olen repsahtanut herkkuihin sallittua enemmän. Kun jalat ovat saaneet lääkärin hyväksynnän ja jonkun selityksen niin palaan taas kuntosalille. Vaikka teenkin päivässä useita kävelyreissuja koiran kanssa, joista lyhimmätkin ovat kahdenkymmenen minuutin mittaisia, ei se korvaa salilla rehkimistä. Näin ollen olen joutunut vihanen katsomaan sivusta miten tuhoan taas kroppaani herkuilla ja tulokset alkavat hävitä. Annan sen toistaiseksi anteeksi ja palaan vain kahta päättäväisemmin sitten salille.

Olen myös parantanut elämäntapojani. Koira pitää minut itsessään kiinni, joten kaikki baareilu on jäänyt taakse. En lähde ilman Akilesta minnekään, joten jos juon niin se jää muutamaan kaljaan. Lopetin myös tupakoinnin, joten salille palaaminen helpottuu siinäkin. Nukkumiseni on täysin mullistunut. Herään aamuisin viimeistään kahdeksalta lenkille koiran kanssa jonka jälkeen laitan nappulat turpoamaan ja nousen lähes poikkeuksetta kymmeneltä antamaan ruuan ja taas lenkille. Se on myös vähentänyt valvomista. Yleensä ryömin viimeistään kahdeltatoista nukkumaan.

Eilen en poistunut kotoa kuin lenkittämään koiria, monikossa, sillä siskoni koira oli viimeviikon hoidossa luonamme. Tänään ajattelin raahata miehekkeen ja koiran ruissaloon kävelemään jos tuo sade vain loppuisi.
Eli elämässä menee aika hyvin, nyt kun elämäni on huomattavasti säännöllisempää kuin ennen ja olen enemmän kiinni kotona niin ajattelin syksyn mittaan aloittaa taas terveellisemmät elämäntavat. Blenderi meni valitettavasti rikki, mutta ennen uuden ostoa voin tehdä smoothieni pamixilla. Kun saan taloudellisen puoleni taas jaloilleen, sen mentyä hieman nurin koiranoston yhteydessä, jaksaisin ehkä alkaa tarkkailla taas puhtaampaa ruokavaliotani.

Seuraavaan postaukseen asti paljon iloa syysiltoihin.