tiistai 23. tammikuuta 2018

Kehno vuosi taiteilla

Vuosi 2017 ei ollut oman taiteellisuuteni huippuvuosia, ei sitten laisinkaan. Tuntuu kuin en olisi saanut ensimmäistäkän työtäni valmiiksi. Ihan kuten kaikki muukin niin jäi viimevuonna(kin) piirtelyni hyvin vähäiseksi. Siveltimiini en tainnut edes koskea. Piirtäminenkin valitettavasti on taito, joka ei parane odottamalla. Mitään suurta taiteellista läpimurtoa ei tule harjoittelematta. Tuntuu kuin olisin vain vajonnut taas alemmas pystyvyydessäni ja menettänyt vähätkin taiteelliset lahjani. Ärsyttää, sillä haluaisin olla parempi. Olen unohtanut täysin tietyt tekniikat. Tuntuu kuin heittäisin jotakin hukkaan, vaikken koskaan ole yltänyt esikuvieni tasolle. Jotenkin vasta ihan loppuvuodesta aloin taas keskittyä piirtämiseen. Vietin taas tunteja teekupposen äärellä vedellen hajanaisia viivoja paperille. Myönnän pahimman paheeni olevan kärsimättömyys. Jos epäonnistun vähääkään niin luovutan samantien ja kuva jää ikuisiksi ajoiksi vain viivoiksi vihkooni.


Aloin viimevuonna taas harjoittelemaan taustojen tekemistä. Haluaisin niin kovasti osata tehdä pieniä yksityiskohtia, joihin katse jää kauneutensa takia viipymään, mutta ei. Piirroksissani heijastuu usein omat tunnettilani. Ylhäällä olevan kuvan taisin piirtää joskus alkuvuodesta. Olin aivan loppuunpalanut, koska pikkujoulukiire töissä jatkui suoraan alkuvuoden kiireeseen, eikä vapaatunteja paljon herunut. Alemman kuvan on toinen alkuvuoteni piirros, jonka sain edes jotenkuten valmiiksi. Koko alkuvuoden olin sitten muutenkin melkein piirtämättä.


***




Elokuussa nostin taas kuukausien jälkeen kynäpakkini laatikosta ja aloin leikitellä väreillä. Sen jälkeen aloinkin taas tasaisesti kaivella taas vihkoa esiin ja kokeilla luoda paperille jotakin uutta. 


Aloin taas keskittyä ihmisiin ja pieniin yksityiskohtiin. Ihmisten piirtäminen on ainoa alue, joka ei tunnu vieraalta. Viimeaikoina olen alkanut keskittyä hiuksiin ja haaveenani olisi taas jaksaa treenata monimutkaisempia vaatteita, jotka olivat aikanaan suuri intohimoni. Toinen suuri tavoitteeni on kasvojen treenaaminen. Kuten voitte huomata niin kaikilla hahmoillani on sama tyhjä katse ja muutenkin täysin ilmeettömät kasvot. Sen lisäksi tietysti tarvitsen kärsivällisyyttä joskus piirtää työni loppuun...


***


Tämä työ on vuodelta 2013. Viimevuoden lopulla päätin alkaa uudelleenpiirtämään sitä. (Sekin jäi yllättäen hieman kesken...) Aloin aluksi kopioida piirrosta tarkastikin, mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei se ole oikea tyyli tehdä tätä työtä. Tyylini on muuttunut vuosien varrella sen verran kuitenkin, ettei se tuntunut enää yhtään omalta. Tämä on sellainen työ, jonka haaveilen saattavani loppuun piakkoin. Tätä kirjoittaessa minulle itseasiassa iski vastustamaton halu saattaa edes yksi viimevuotinen projektini loppuun asti!


Näiden kuvien ahdistuneisiin ja keskeneräisiin tunnelmiin päätän tämän postaukseni. Siirryn nyt taas kynän jatkoksi nauttimaan vielä kahdesta vapaaillastani. Ihania pakkaskelejä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti