torstai 11. tammikuuta 2018

Kurkistus vuoteen 2017

Ajattelin, että vielä yhden postauksen ajan voisin muistella millainen oli hetki sitten päättynyt vuotemme. 2017 ei antanut elämälleni mitään uutta, en oppinut mitään, en kasvanut ihmisenä. En muuttanut ruokailutottumuksiani, en kuntoillut riittävästi, en ollut millään tapaa parempi ihminen kuin ennenkään. Silti se oli ihan hyvä vuosi.

Koska vaihdoin puhelimeni viime elokuussa niin jouduin kokoamaan tämän postauksen koneelleni tallennetuista kuvista, jotka ovat siis varmasti suurissa määrin jo kertaalleen blogissani käytettyjä, pahoittelut siitä. Vaihdoin tosiaan koneenkin, jolloin siirsin vain tärkeimmät kansiot tähän uudelle. Oli ehkä vale sanoa, ettei viimevuosi muuttanut mitään kun olen näemmä loppuvuodesta uusinut kaikki elektroniset laitteeni...

2017 -viimeinen esiintyminen

Tammikuusta ei jäänyt käteen melkein mitään mainitsemisen arvoista. Tammikuu oli tapansa mukaan ajatusten myrskyä kun aivot yrittävät ymmärtää, että taas olen kuluttanut vuoden elämästäni saamatta mitään aikaan.



Helmikuu oli selkeästi vuoteni taiteellisen heräämisen kuukausi. Muistan miten inspiraatio iski ensimmäistä kertaa niin pitkään aikaan, että vietin tuntikausia käsi kiinni kynässä. Helmikuussa oli tietenkin myös ystävänpäivä ja sain yllätykseksi siivotun kodin ja läjän mieleisiäni herkkuja. Helmikuu oli rakkauden kuukausi, miten sopivaa... 


Maaliskuu oli bilekuukausi. Muistan, että olin ulkona juhlimassa lähes jokaisena vapaapäivänäni. Jälkikäteen olisi pitänyt arvostaa tätä aikaa enemmän. Näin paljon ystäviäni, joita en tämän jälkeen enää oikeastaan edes tavannut. Maaliskuu sulki elämästäni yhden sivun ja elokuu repi sen kokonaan sijoiltaan. Silti hymyilen muistellessani näitä hetkiä.


Toukokuu oli omistettu ulkoilulle ja työystäville niille vanhoille ja nykyisille. Toukokuussa sain takaisin kauan sittten menetetyn ystävän taas hetkeksi. Toukokuu oli myös kovin kiireinen työn ohella. Kesän kiire alkoi jo lähestyä hirvittävää vauhtia.
Kesäkuussa otimme irtioton arjesta ja suuntasimme Lappiin. Se oli elämäni yksi parhaimmista viikoista ja maalasi koko kesäkuuni sateenkaarilla ja pilvihattaroilla.


Elokuu oli vuoteni taiteellisuuden huipentuma. Se oli myös omistettu pikkusiskoni paluulle suomeen.
Syyskuu oli omistettu kaikenlaisille koiratreffeille ja Akilekselle ylipäänsä. Ilmat olivat tarpeeksi viileät, mutteivät kylmät, jotta jaksoimme kävellä pidempiä lenkkejä. Oli täydellisiä kelejä pysähtyä välillä vielä avoinna oleville terasseille kahville.


Lokakuussa löysin uusia ystäviä erilaisten sattumien kautta. Tämän uuden porukan kautta lähdimme lähes tuntemattoman tytön kanssa katsomaan Uniklubia paikalliseen yökerhoon. Se teki koko lokakuustani unohtumattoman. Näin nuoruuteni suosikkibändin ensimmäistä kertaa livenä ja sain uuden aivan korvaamattoman ystävän. Lokakuu oli siis täysin omistettu lämpimille juomille, rauallisille koti-illoille ja lukemattomille tunneille uusien tuttavieni kanssa.


Marraskuu... Se oli varmasti koko vuoteni paras kuukausi, jos kesäkuun alkua ei lueta mukaan. Vietimme pidennetyn viikonlopun mökillä, jossa uskalsin ensimmäistä kertaa antaa Akileksen juosta vapaana metsässä. Ilokseni jokailtaiset sisäpihatreenimme ovat tuottaneet tulosta ja koira oikeasti palasi luokseni aina pyynnöstä. Tuo viikonloppu oli pelkkää pumpulipilveä muutenkin. Mökillä arki pakenee ja kaikki arjen pienet riidat jätetään taakse. Loppuvuodesta syvensin myös suhteitani uuteen kaveriporukkaani ja vietinkin loppumattomasti aikaa heidän kanssaan. Tutustuin taas lähemmin myös työkavereihini, jotka työskentelevät eri osastolla lähtiessäni hyvin extemporesti juhlimaan halloweeniä heidän kanssaan.


Joulukuussa hiljennyin taas ja vetäydyin omaan kuoreeni. Joulukuu oli työn suhteen rankempaa kuin mikään aiempi joulu. Vietin enemmän aikaa työpaikallani kuin kotona. Uuden vuoden aaton koittaessa tunsin olevani jo aivan loppuun kulutettu. Vietin kuitenkin uudenvuoden pitkäaikaisimman ystäväni kanssa, jonka olen lähestulkoon menettänyt opiskelumaailmaan. Se teki ehkä vuodenvaihteestani parhaimman koskaan.

Kun kerään kaiken tähän niin huomaan, että sain yllättävän paljon upeita kokemuksia vuoden aikana. Vuoteen mahtui ilon lisäksi myös paljon surua, jotka olisin mielelläni jättänyt kokematta, mutta jotka olivat kai välttämättömiä elämisen kannalta. Tässä oli pieni kurkistus yhteenveto viime vuoteeni. Ehkä tänävuonna saan taas kerrytettyä muistoja, jotka saavat minut hymyilemään. Koko tämän viikon olen maannut kotona hirviömäisen flunssan kourissa, huomenna kutsuu taas paluu työelämään, melkein viikon tauon jälkeen. Uusi vuosi, vanha Laura. Ajattelin tehdä vielä postauksen vuodestani piirrosten muodossa, jos vain löydän tarpeeksi kuvia, jotka olisivat julkaisukelpoisia.

Mahtavaa vuoden alkua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti