Elämän järjestäimen

Elämästäni puuttuu järjestelmällisyys. Olen vain sotkuista kaaosta tässä melivaltaisessa universumissa pääni sisällä. Joka vuosi ostan kalenterin, ja joka vuosi se jää lähes tyhjilleen. Mitä mä kirjoittaisin sinne? Ei mulla ole suunnitelmia ja organisoituja tekemisiä. Elämässäni on vain työvuoroja ja elämä niiden välissä. Lähes kaikki tapahtuu suunnittelemattomasti ja hetken mielijohteesta. Sitten keksin ratkaisun. Mulle on täysi mahdottomuus muistaa tiettyjä arkipäivän asioita. Maksoinko laskut? Leikkasinko koiran kynnet? Koska pyykkäsin viimeksi? Kaikki mitättömiä asioita, mutta nekin on hyvä muistaa. Tietysti ne lisäävät itsesyytöksiä. Miksi kaikesta on taas niin kauan aikaa? Olen nyt muutaman viikon pitänyt tällaista kalenteria. Se auttaa mua käsittelemään asioita, muistamaan niitä merkityksettömiä asioita, joilla on väliä. Siellä saattaa lukea, että maksa laskut. Sellaisia muistutuksia sekava mieleni oikeasti tarvitsee.

Tänne aion myös kirjata ylös salikäyntini, koirapuistoilut ja muut pienet asiat, joiden välit kertyvät niin pitkiksi, että poden niistä huonoa omatuntoa. Joistakin voi tuntua aika turhalta täyttää kalenteri moisilla valemerkinnöillä. Toisaalta kuka on kirjoittanut raamatun, jossa lukee mitä kalenteriin on sallittua merkitä? Kalenterissani on yksi oikeasti tärkeä merkintä joka päivälle, työvuoroni. Niin kliseisiä kuin uudenvuoden toimeni ovatkin, niin olen päättänyt saada elämäni tämävuonna järjestykseen. Kaipaan tietynlaista järjestelmällisyyttä nyt kun olen elänyt vuosia vain mieleni kaaoksessa.

On turhauttavaa, etteivät ajatukseni ole järjestyksessä. Minulla on aina ollut keskittymisvaikeuksia, vaikeuksia elää samanlaista elämää kuin muut. Unohtelen asioita ja olen piittaamatonkin. Murehdin jo huomista vaikken ole selvinnyt edes tästä päivästä. Nytkin vilkuilen kelloa hermostuneena tietäen, että minun pitäisi olla pian töissä eikä kirjoittamassa tätä postausta. Taas alan hukata punaista lankaa.
Mieleni ja elämäni on sekasotkua, jotka aion nyt laittaa järjestykseen. Aion elää päivän kerrallaan. Avata aamulla kalenterini ja tarkastaa ne arkipäiväiset asiat, jotka haluan itseni hoitavan.

Toivoisin myös että jakasaisin aktiivisemmin kirjoittaa tätä blogiani. Haluaisin, että minulla olisi edes välillä oikeitakin asioita mistä kirjoittaa. Ei vain mieleni sekasotkuista tuotosta kerran kuukaudessa. Tietysti voi tuntua hassulta, että koen tarpeelliseksi olla aktiivinen lähes näkymättömässä pikkublogissani, niin se tuo minulle tiettyä rauhallisuutta. Ihan kuin onnistuisin jossakin kun saan aikaiseksi tehdä edes jotakin, edes näitä turhanpäiväisiä pieniä postauksia sekavasta pienestä maailmastani.

♥