torstai 17. elokuuta 2017

Inspiraatiota kukista

Mulla on liian kauan ollut piirtämisen inspiraatio hukassa, tiedän ettei se taide synny pakottamalla. Silti aina on pelko, että jos en treenaa en kehity ja menetän jo opetellutkin taidot. Yhtenä vapaapäivänä kaivoin pitkästä aikaa lehtiön ja puuvärikynät esille. Lopputuloksena tämä;

 Mun teki vain niin kovasti opetella taas piirtämään kukkasia, ne on aina ollut mulle pieni pakkomielle, mutta niiden piirtäminen ja välittäminen tuntuu aina hirveästi työltä. Ja viimeaikoina kärsivällisyys pitkiin töihin on ollut vähän hukassa. Kaiken pitäisi olla valmista eli nyt tässä.


Lopputulokseen olin silti tyytyväinen. Ja koska mun erilaisten värikynien ja maalaustarvikkeiden yhteishinta on samaa luokkaa mun kenkävaraston ja vaatekaapin sisällön kanssa, oli tästä kukkamaniasta ammennettava kaikki mahdollinen. Puuväriä jäi syrjään ja aloin opetella uusia väritystekniikoita mun ProMarker -tusseillani. Oon vuosien saatossa kehittynyt niiden kanssa ja oppinut käyttämään niitä paljon uusilla, erilaisilla tavoilla. Päätin ottaa haasteen vastaan. 


Päätin että yritän luoda kukan varjostukset vain värittämällä, enkä turvautuen ääriviivoihin, kuten normaalisti tekisin. Ääriviivat, tussaus ja pohjaväri alle.


Huomasin jokaisen lehden kohdalla oppivani vähän jotain uutta. Hoksasin miten saan haluamani lopputuloksen. 


Käytin tähän projektiin yhteensä ehkä kuusi tuntia. Yhden lehden saaminen haluamani laiseksi tuntui yllättävän hankalalta. Pientä lisähaastetta toi myös se, että käytin myös valkoista puukynää. On yllättävän vaikeaa keskittyä siihen, ettei juuri tussilla väritettyyn kohtaan mene sörkkimään sillä kovalla puukynällä!  Lopputuloksena on rikottu paperi ja paha mieli, voin kertoa, kokeilin. 


Tässä kuudentunnin hermoromahduksen tulos! Epämääräisesti kukkaa muistuttava piirrustus, jonka jokaisesta terälehdestä huomaa, etten niitä värittäessäni ollut vielä hoksannut kaikkea oleellista. Päätin, että jatkan vielä harjoituksia tämän tyylin saralta. Ensimmäiseksi työkseni tällä taktiikalla se on ihan tyydyttävä. Mikään ei silti ole turhauttavaa kun käsi ei tottele mieltä. Kun tiedät tarkkaan mitä haluat, muttet ole vielä tietoinen millä tavalla pääset haluamaasi lopputulokseen. 

Vähän erilainen postaus kaikkien masentavien ajatuspostauksieni sekaan. Pahoittelen kuvien superhuonoa laatua ja yritän muistaa jatkossa jaksaa vähän panostaa niihin. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti