Olen varmasti moneen otteeseen blogissani maininnut siitä miten pinnallinen ihminen olen. Minulle tärkeää on pystyä katsomaan peiliin ja todeta, että wau, tyttö näytät tänään hyvältä. Pinnallisella en tarkoita niinkään ulkoista olemusta, vaan kroppaani. Mikään ei motivoi paremmin kuin se, että näet peiliin katsoessasi tuloksia. Minä olen liikunnan osalta ehkä laiskin ihminen, jota maa päällään kantaa. Tykkään käydä lenkillä, mutta en yhtään tykkää lähteä sinne lenkille. Aina on hyvä tekosyy takataskussa.
No kun se ainoakin vapaapäivä paloi, en jaksa
Olen seissyt koko päivän (vaikka 10h työvuorossa), jalat ei jaksa
Polvet ovat kipeät, ehkä sitten huomenna tai ensiviikolla tai ensivuonna
Liian pimeää
Liian kylmää
En vain jaksa
Poikaystävä pääsee kohta, menen sinne
Kavereiden kanssa kahville
Pitää käydä tervehtimässä vanhempia
Siksi en ole pakottanut itseäni urheilemaan. Aina tuntuu siltä, että olen liian väsynyt. Menen lenkille kun se fiilis iskee, tartun siihen heti ja menen. Vain niin saan lähdettyä. En osaa oikein suunnitella liikuntaa itselleni. Annan liian helposti periksi. Siksi olenkin yrittänyt keskittyä kovasti tähän ruokapuoleen, joka onkin oikeastaan se tärkeämpi puoli! Välillä tulee suuriakin retkahdusjaksoja. Tulee maattua kotisohvalla ja naposteltua kaikenlaista. Olenkin yrittänyt vaihtaa sipsit ja karkit dipattaviin kasviksiin! Ne ovat ehkä suurinta herkkua ikinä ja onnekseni olen saanut sen toisenkin innostumaan niistä. Toinen on pikasalaattibaari! Haemme nykyään pikaruuaksi mieluummin salaatin kuin pitsan tai kebabrullan, joka on mielestäni jo hyvä muutos.
Nyt minulla on taas päällä eräänlainen dietti. Olen kieltänyt itseltäni suurimman herkuttelun. Yritän välttää mahdollisimman paljon tilanteita, joissa olisi mahdollista ostaa jotakin hyvää, eikä minulla ole kotona mitään herkkuja. Olen myös lopettanut suurimman heikkouteni, coca colan, juonnin. Minulla meni ennen helposti viikossa sixbacki colatölkkejä ja töissä tuli juotua pepsiä. Nyt jos on oikein paha himo töissä niin juon lasillisen pepsi maxia. Kotiin en osta enää ja töissäkin yritän tyytyä soodaveteen suurimman osan ajasta. Edellisessä postauksessa manitsin myös alkoholinkäytön vähentämisen. Kolmen viikon aikana olen juonut lasillisen punaviiniä.
Ruokapuoli on nykyään elämässäni haasteellista. Asun puoliksi omassa kodissani ja puoliksi poikaystävän luona. Tuntuu, että ruuat ovat aina väärässä paikassa ja rahaa menee hukkaan sen takia. Yritän silti syödä terveellisesti. Tuo toinenkin on onneksi oppinut sen miten paljon pidän hedelmistä. Niitä löytyy sieltä aina ja tähän aikaan vuodesta usein suosikkejani mandariineja! Mutustelen niitä usein teeveetä katsoessamme.
Vesipullo on unohtunut pöydälle. Tänään luin taas motivoivia blogeja ja muistelin miten paljon paremmin kroppa toimii kun muistaa ottaa sen vesipullon sohvan viereen illalla ja hörppiä siitä aina kun tekisi mieli jotakin. Olen kyllä ilokseni huomannut, että mitä vähemmän herkkuja syö, sitä vähemmän niitä tekee mieli. Nyt tekisi mieli vain pyöräyttää joku smoothie tai salaatti. Olen myös jättänyt pikaruuat pois. (näitä satunnaisia salaatteja lukuunottamatta) Olen ottanut aikaa siihen, että teen kotona sen ruuan. Eilenkin tein kanan koipireisiä ja riisiä. Vihaan kyseistä ruokaa, joten repsahduksena tein myös curry kastikkeen. Yritän opetella syömään sen ilman currya. Lisäksi voisin pyytää äidiltäni yhden lempiruokani reseptin, hänen risottonsa! Uskon, että kaikki helpottuu taas kun joulukiireet töissä helpottavat ja jää vähän sellaista "turhaa" vapaa-aikaa enemmän. Saisin taas keskittyä siihen jääkaapinkin sisältöön ja kotijumppaamiseen.
Tärkeintä minulle tässä kaikessa on kuitenkin se, etten pakota itseäni tekemään mitään. Sallin itseltäni pieneet repsahdukset ja korjaan asian mahdollisimman pian. Haluan ehdottomasti pitää ruuasta mitä syön ja sen täytyy aina maistua hyvälle. Jos en pidä jostakin, lemppaan sen ulos listaltani. Samoin kun jos en ehdi lenkille tai jaksa niin en moiti siitä itseäni. Harrastan kuitenkin hyötyliikuntaa, sillä kävelen aina paikasta toiseen ja töissäkin liikun jatkuvasti. Pidän kiinni siitä miltä haluan näyttää. Jos alkaa tuntua siltä, että kroppa vain pyöristyy niin katsoan itseäni peilistä ja kysyn olenko tehnyt kaiken minkä pystyisin, todennäköisesti en.
Tämä kaikki on minulle ikuisuusprojekti ja ennemminkin elämäntaparemonttia askel askeleelta kuin jokin väliaikainen dietti. Näillä kausikielloillani yritän karsia aina pois asioita, jotka voisin karsia. Jos kiellän karkin kuukaudeksi ja sitten sallin sen, uskon päässeeni pois sokerikoukusta ja uskon sen jäävän pois suurimmaksi osaksi. Sama pätee coca colaan. Haluan tehdä siitä taas hetkittäisen nautinnon silloin tällöin, eikä arkipäiväistä janojuomaa. Tiedän, ettei elämäntavat muutu hetkessä, mutta olen viimeisen vuoden aikana edistynyt paljon! Pikkuhiljaa, olematta liian ankara itselleni, huijaan itselleni tavaksi uudet terveelliset tottumukset. Tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa se on ollut minulle sopiva ratkaisu. Jokapäiväisiä, pieniä valintoja vaikka murojen valitsemisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti