lauantai 23. joulukuuta 2017

Joulu on jo ovella


Blogi auki, toinen kuppi kahvia viereen ja päästän ajatukseni viimein jouluun. Olen vältellyt koko juhlan ajattelemista jo kuukauden. Tämä joulukuu on tuntunut kiireisemmältä kuin mikään muu joulukuu elämäni aikana. Olen paiskinut töitä aamusta iltaan, odottaen loppuunpalamista. Enää on edessä jouluaaton rutistus, jonka jälkeen pääsen viimein joulupöytään herkuttelemaan. Joka vuosi totean, ettei tämä kulutuskaaos ole minua varten. Joulukoristeet ja -kuusi pääsivät esille vasta eilen. Lahjat ostin 21. päivä. Eilen ajoin n.300km viedäkseni kummityttöni lahjan kerrankin ajoissa perille, sillä postiin raahautuminen osoittautuu joka vuosi yhtä haasteelliseksi suoritukseksi. Oli ihanaa vain unohtaa ajatukset, pakata koira takapenkille ja lähteä ajamaan. Tänään olisi tarkoitus suorittaa joulusiivous loppuun ja hankkia vielä viimeiset lahjat. Huomenna on herätys ennen kuutta ja siirryn siitä varmistamaan, että muiden joulu sujuu stressittömästi valmiin ruokapöydän äärellä. 

Olen ajautunut univaikeuksieni kanssa yhä syvemmälle, sillä olen työskennellyt hitonmoisen paineen alla kahden kuukauden ajan. Kun on joka päivä aamusta iltaan töissä ei oikein jää sijaa levolle. Koko keho on huutanut armoa viimeisen kahden viikon ajan. Nyt sain tarvitsemani pari vapaapäivää, joiden avulla voin vain valmistautua jouluun. Päätimme avopuolisoni kanssa, että tänävuonna emme osta yhtään jouluruokaa kotiin, mutta hoidamme tänään kaikki ostokset, joiden avulla selviämme pyhien yli liikkumatta kotoa. 


Minijoulukuusemme ja lahjakasa sen ympärillä kertoo, että huomenna on jouluaatto. Silti ei tunnu siltä yhtään. Jotenkaan joulumieli ei vain löydä minua, vaikka yrittäisin sitä hakea. Punaiset tyynyt sohvalla ja punainen joulupöytäliina kertovat minulle eri tarinaa kuin ajatukseni. Ainoa asia mitä kaipaisin kovasti on lumi. Harmittaa, että näyttäisi taas tulevan musta joulu. Olin aivan innoissani sen viikon ajan kun oli lunta ja pakkasta. No ehkä alkuvuodesta taas. Ensimäistä kertaa yhteisolomme aikana keksin oikeasti mitä ostan miehelleni joululahjaksi! Tämä on neljäs joulumme yhdessä. Niin kauan kesti miettiä jotain muuta kuin hajuvesipulloa ja viskiä. En tiedä olenko tänävuonna kuunnellut tarkkaavaisemmin vai johtuuko se siitä, että olemme asuneet jo jonkin aikaa yhdessä ja olen ehtinyt huomata mitä hän ehkä tarvitsisi, vaikkei sitä sano ääneen. 

Olisin ehkä kaivannut kiireetöntä joulua, mutta huomenna on edessä 10 tunnin työvuoro, jonka jälkeen pitää kiiruhtaa kotiin käyttämään koira ja käymään suihkussa, puhumattakaan laittautumisesta ja kiiruhtamisesta anoppilaan joulupöytään. Tämä on ensimmäinen vuosi kuin pääsen töistä niin aikaisin, että kerkeän heidän kanssaan viettämään joulua! Olen siitä aika innoissani, sillä he ovat myös perhettäni ja haluan olla osana hedänkin jouluaan. 25. suuntaamme minun vanhemmilleni juhlistamaan joulua, he ovat tänäkin vuonna siirtäneet joulupäivällisen sinne. On uskomatonta ajatella, että tämä on jo kolmas joulu kun en asu perheeni luona. Tiedän, että monista se kuulostaa niin vähältä ajalta, mutta minun on vieläkin vaikea käsittää sitä, että rakennan joka päivä sitä omaa elämää, josta haaveilin niin monien vuosien ajan. 


Ihanaa ja rauhallista jouluanaikaa itse kuullekkin! Muistakaa syödä hyvin ja muistakaa, ettei tässä kaikessa ole kyse siitä kenellä on hienoimmat koristeet ja parhaat lahjat. Tärkeintä on yhdessäolo ja rakkaus, joka ympäröi. Toivon, että minun puuttuva joulumieleni löytää ne ihmiset, joille joulu on vaikeaa aikaa. Haluan, että jopa te, jotka ette voi viettää joulua perheidenne kanssa syistä tai toisista, löytäisitte jonkun ihmisen, joka jakaa joulun kanssanne tavalla tai toisella. Voimia niille ihmisille, jotka taistelevat vaikeiden asioiden parissa, loppujen lopuksi joulukin on vain päivä muiden joukossa. Älkää ottako siitä stressiä. Rakkautta kaikille. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti