On kesä. Kesä tarkoittaa mulle varjoissa piileskelyä, aurinkorasvalla läträämistä ja pisamia kasvoissa. Tämä kesä tarkoittaa mulle myös onnellisuutta, uskallusta shortsien käyttöön, 20vuotis synttäreitä ja ensimmäistä kesälomaa neljään vuoteen! Käytin kesälomastani jo viikon toukokuun puolessavälissä. Se viikko meinasi viisi maailman rauhallisinta päivää mökillä lapissa mummon ja ukin kansas. Päättymättömiä päiviä, sillä siellähän ei ole enään lainkaan pimeää, aamuyön pikkutunneilla on hämärää, joka on silti aivan liian valoisaa. Silmäparat olivat vähän arat sen kaiken valokylvyn jäljiltä. Olen myös osannut ensimmäistä kertaa nauttia tästä alkuvuoden helleaallosta. Vaikkakin meillä on hetkittäin aivan liian kuuma, eikä kuumassa keittiössä työskentely paranna asiaa yhtäään, niin olen uskaltanut kaivaa muutakin kuin collarit ja farkut esille ja paljastaa maidonvalkeat sääreni maailmalle!
 |
| Kullelammen ranta |
En tiedä olenko mainunnut, mutta kiitos kuulaan ihoni, en rusketu laisinkaan. Ja ihan turha sanoa, että palamisen jälkeen tulee rusketus, ei tule. Palamisen jälkeen iho kuoriutuu kivuliaasti ja paljastaa aivan yhtä valkean ihon. Kokeiltu on, 12 kesänä elämäni aikana. Olen palvonut aurinkoa rannalla. Aurinkorasvan kera ja ilman sitä. Tulos on aina loppujen lopuksi sama. Kävin taas päivittämässä aurinkorasva- ja aftersun rasvakokoelmaani. Ne kulkevat orjallisesti mukana, eikä talosta poistuminen aurinkorasvaa laittamatta tule kysymykseenkään. Silti olen viimein saanut jalkani edes vähän siihen kuntoon, että uskallan poistua kotoa shortseissa ja hameissa.
 |
| Kullelampi auringonlaskun aikaan ♥ |
Kun palasin mökiltä rentoutuneena ja levänneenä ja aivan liian aikaisin aamulla, nautin vain siitä kun löysin kotoa nukkuvan poikaystäväni, joka yritti urhollisesti pitää silmänsä auki sanoakseen minulle hei. Ensimmäiset yhteiset tuntimme paluuni jälkeen menivätkin nukkuessa. Yhdeltätoista kömmin jo toisen kerran ylös sinä päivänä ja päätin haluavani brunssille. No vaativina ihmisinä yksikään Turun sunnuntaibrunssipaikka ei sitten käynytkään meille ja suuntasin kauppaan valmistaakseni yksityisbrunssin. Voin sanoa, että se oli sen arvoista. Rakastan hitaita aamuja, jolloin saan vain nauttia olemassaolostani ja antaa itselleni periksi, syödä vähän liikaa.
Ei ehkä näytä siltä, mutta diettini on sujunut ihan hyvin. Tulokset tulevat omaan makuuni vähän liian ryömimällä, mutta koska tiedän, etten ole hyvä suurissa muutoksissa, kaiken on tapahduttava pikkuhiljaa, niin en yritä hoputtaa. Ehkä olen rantakunnossa ensikesänä sitten! Tilannetta helpottaa nyt, että poikaystäväni lopetti laiskottelukautensa ja palasi salille ja oikeaan ruokavalioon. Nyt kaappimme on jälleen pullollaan hedelmiä, marjoja, vihanneksia, maitorahkaa ja raejuustoa, riippumatta siitä kumpi kävi kaupassa. Plussana se, että pidämme molemmat puurosta. Hänen ruokavalionsa on treenikautena aina superisti tarkempi kuin omani, joten minä vain lokkeilen aamupuuron siinä sivussa kun hän vaivautuu sen keittämään, itse nimittäin suurimman osan ajasta tyydyn siihen, jota ei tarvitse odottaa kauan.
Minullakin tapahtui pieni kuukauden repsahduskausi, jonka aikana kävin vain kerran viikossa salilla, kiitos pt:lleni, joka pakotti minut siihen. Nyt löysin viikko sitten taas motivaation ja olen päättänyt lisätä treenikertoja kahden sijaan kolmeen kertaan viikossa. Olen taas jättänyt herkut pois ja tuntenut oloni energisemmaksi. Ongelmani on vain se, että tunnen kyllä lihakseni ja huomaan asioita nostellessa miten paljon olen vahvistunut. Silti tuntuu hölmöltä, että en näe tulosta. Joinakin päivinä katson peiliin ja olen ylpeä itsestäni, joskus taas näen saman vanhan Lauran kuin puolivuottakin sitten.
 |
| Tämänpäiväiset (1,6) kuvat |
 |
| 17,3 |
 |
| 5,2 |
Projektia on nyt käyty nelisen kuukautta. Näen kyllä eron uusimpien ja päivä 1-kuvien välillä, mutta tuntuu siltä kuin kehitys olisi tyssännyt kolme kuukautta sitten. Yritän silti olla lannistumatta ja jaksaa palata salille. Hyvää alkukesää kaikille :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti