torstai 12. toukokuuta 2016

Olet mulle mahdollisuus

Mulla on meistä vain yksi valokuva. Siitä hetkestä aamuyöllä kun tulimme aivan liian humalassa kotiin. On hassua, että vaikka muistot ovat sekavia muulta illalla niin siitä hetkestä kun asuimme ovesta sisään, ne ovat kristallinkirkkaat.
     Se miten istuimme lattialla nauraen ja syöden perunasalaattia. Purimme liian kovaäänisesti laukkujen sisällön lattialle ja kiusasivat tuttujamme humalaisia viesteillä. Tuo kuvakin on siitä hetkestä vain me kaksi. Iloisia ja humalaisia, näytämme kieltä kameralle ja se kuva saa minut aina hymyilemään. 
     Myöhemmin siitä tuli taustakuvani. Ikuinen muistutus hetkistä, joiden takia elämä on täällä olemisen arvoista. 
     Usein kun elämä potkii päähän ja istun yksin nyyhkyttämässä pahaa oloani, yritän muistaa sen hetken. Puhtaan ja täydellisen hetken, jolloin mikään ei haitannut. 
      olen oppinut, että elämä on kaikkeudessaan hyvin perseestä ja silti hyvin oleellisen vapauttavaa. Liian usein asiat eivät mene haluamallani tavalla, mutta joskus täytyy vain avata silmät ja nähdä mahdollisuus mahdottomassakin tilanteessa. 

~lauramarie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti