Huinommin voin koska päänsärkyni ovat löytäneet aivan uudenlaisen kivun riesakseni. Olen nyt ollut kipulääkekuurilla, koska takaraivooni iskevä kipu on välillä jopa sokaisevan kivuliasta. Olen kärsinyt elämäni aikana monenlaisista päänsäryistä ja osaan jo aika hyvin tunnistaa mistä mihinkin kohtaan iskevä kipu on peräisin. Tämä säikäytti minut siksi, että en ole koskaan tuntenut tämän laista ja näin voimakasta hetkittäistä kipua. Se vetää aivan sanattomaksi. Aiheuttaja lienee stressin ja ylitöiden aiheuttama lihasjumi. Ehkä vain olen saattanut kroppani siihen pisteeseen, että pää ilmoittaa, että jotain on tehtävä. Näin ei voi jatkaa ikuisesti. Mutta nyt olen taas parempaan päin ja jatkan treenaamista toivoen, että lihasten vahvistuminen ja venyttely auttavat tulehduksen poistuttua.
Paremmin voin koska uusi parempi elämäntyylini on ottanut tuulta alleen. Vielä ei ole helppoa luopua kaikesta hyvästä ja repsahduksiakin on tullut. Viimeviikon rankka työputki veti kropan niin viimeisilleen, etten jaksanut kuin nukkua ennen ja jälkeen työvuorojen. Eilen palasin viikon tauon jälkeen salille ja voin myöntää, että se viikko tuntui loputtoman pitkältä. Tuntui hyvältä päästä taas treenaamaan. Sain viimein myös ensimmäisen pt tapaamiseni suoritettua ja sain siitä vain lisää puhtia. Aloimme luomaan minulle sopivaa treeniohjelmaa, huomioon ottaen kaikki nivelrajoitukseni. Olen enemmän innoissani kuin koskaan. Minusta tuntuu, että nyt on todellakin se hetki kun rakennamme loppuelämän kestävää hyvinvointiani.
Ruokailutottumukseni ovat kaikista pikku repsahduksista huolimatta parempaan päin. Tietysti koko viimeviikko oli yhtä katastrofia, koska en vieläkään ole oppinut syömään kunnolla töissä ja kotona en jaksanut laittaa ruokaa. Silti jääkaappimme sisältö vaikuttaa jo nyt huomattavasti paremmalta kuin kaksi kuukautta sitten. Salaattiaineksia, hedelmiä, rahkaa, marjoja ja luonnonjugurteeja on lähes aina. Löysin viimein innostuksen erilaisiin siemeniin ruuassani ja olen taas jaksanut tehd smoothieita välipalaksi ja etsiskelen jatkuvasti uusia mielenkiintoisia, mutta terveellisiä ohjeita kokeiltavaksi. Kaiken lisäksi olen ylpeä siitä, että olen viimein oppinut syömään lähes poikkeuksetta aamupalan. Annoskokonikin muistuttavat jo enemmän aikuisen ihmisen kuin lapsen ruokamääriä.
Liikunta on myös auttanut nukkumiseeni joka on vuosien ajan ollut hieman kyseenalaista. Nukahtaminen on ollut vaikeaa ja nouseminen vieläkin vaikeampaa. Uni oli katkottaista ja näin usein painajaisia, joiden jälkeen oloni oli vain normaalia kurjempi. Nukuin lähes joka päivä päiväunet, enkä silti ollut kunnolla levännyt. Nykyisin nukahdan nopeasti, enkä jaksa valvoa enää tuhottoman myöhään. Herään myös paljon vaivattomammin ja aikaisemmin kuin on minulla ollut tapana. Jaksan koko päivän paremmin kuin ennen. Olen myös huomannut välipäivinä levottomuutta. Jos en käy salilla tai ole ollut edes töissä on oloni hyvin rauhaton. Kaipaan kamalasti tekemistä päiviini. On pakko käydä vaikka puolentunnin kävelylenkki tai lähteä pariksi tunniksi ulos ihmisten ilmoille. Koko päivä tv:n edessä istuen tuntuu kidutukselta. Olen tästäkin tyytyväinen, tulee helpommin lähdettyä, tehtyä asioita ja tavattua ystäviä.
Rahankäyttökin on muuttunut, muttei suinkaan vähentynyt. Kaikki se raha, jonka käytin ennen baarireissuihin ja ties mihin turhuuksiin, joita en koskaan edes käytä, menee nykyään lähes poikkeuksetta jotenkin treenaamiseen liittyen. Silti en ole pahoillani niistä rahasummista. Tämä on se asia, jonka otan nyt tosissani. Ostan mieluummin treenivaatteita kuin baarivaatteita.
Jos otan tämän nyt tosissani on kesäkunto mahdollisempi kuin ikinä. minulla on ehkä kaksi kuukautta aikaa saada kroppani siedettäväksi, jotta voin ostaa shortseja ja nättejä mekkoja. Olen aika luottavaisin mielin tällä matkalla, vaikka tarkoitus on tietenkin, että elämä jatkuu näin myös kesällä ja sen jälkeen. Näen nimittäin tuloksia jo nyt. Olen saanut reisilihakseni takaisin puhumattakaan kaikista muisti pienistä ryhtiliikkeistä kehossani. Matkaa on vielä reippaasti, mutta vastuksena on vain oma mieli.
Minulla tuli muuten vuosi täyteen viime sunnuntaina siitä kun muutin omilleni. Ja voin valehtelematta sanoa, että tämä on varmasti ollut elämäni tähän mennessä paras vuosi! Olen saanut elämässäni aikaan lähes kaiken sen, jota olen itselleni lupaillut ja toivonut. Olen saanut paremmat välit jokaiseen perheeni jäseneen ja olen elänyt enemmän täysillä kuin koskaan, mutta tällä kertaa oman kehoni hyvinvoinnin rajoissa. Olen onnellinen ja voin viimein hyvin. Minulla on tavoitteita ja tiedän selkeämmin missä olen ja kuka olen, minkä puolesta taistella ja koska on hyvä hetki luopua jostakin itselleni epäterveellisestä asiasta. Olen kasvanut ihmisenä paljon ja tiedän selkeämmin millainen haluan olla. Takana on siis hyvä vuosi ja edessä vielä runsaasti samankailtaisia ja mahdollisesti parempiakin!
Toivotan näin ollen kaikille ihanaa perjantaita ja alkukevään odotuksia. Älkää koskaan antako periksi, älkääkä lannistuko huonoista päivistä, koska mikään mielentila ei ole pysyvää niin kauan kuin on tahtoa paremmasta! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti