keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Näistä päivistä en vaihtais yhtäkään

...Edes sitä pimeää
Kuinka kauan meillä on aikaa

Viikon keaälomareissu Lappiin tapaamaan isovanhempia muutti taas mun elämän suuntaa merkittävästi. Olen huomannut saavani enemmän aikaan ja olevani onnellisempi. Jaksan taas nousta ylös sängystä ja herätä jopa aikaisemmin käyttämään koiraa lenkillä ja nauttimaan hitaasti alkavista aamuista. Eilen oli ensimmäinen työpäivä yli viikkoon ja noh, sainhan mä jo blenderistä kiehuvat tomaattisoosit käsille! 


Piti hilpaista työvuoron jälkeen apteekkiin hakemaan vähän kotiinkin palovammajuttuja. En yhtään ihmettele, että ne oli taas loppu kun miettii miten usein poltan töissä jotakin itsessäni. Onneksi on noita palovammoja ollut ennenkin ja äidin neuvot mielessä. Hyvän ensihoidon seurauksena ei jäänyt oikeaan käteen kuin muutama roiskejälki ja vasempaankin huomattavasti pienempi palojälki kuin olisi aluksi voinut uskoa.

Mutta Lapin reissuun! Tehtiin siis poikaystävän ja siskon ja sen miehekkeen kanssa yhdessä reissu meidän mökille. Se on oma lempipaikkani koko maailmassa, ainoa harmi on sen kaukainen sijainti. Ensimmäiset kaksi päivää oli vielä lampi jäässä ja satoi vähän luntakin. Vuorokaudessa tulikin sitten kesä ja +20 astetta. 




Se valon määrä siellä on ehkä se joka saa olon niin pirteäksi. Vaikkei etelässäkään ole enää montaa pimeää tuntia niin on se vaan mieletöntä ettei pimeyttä tule ollenkaan! Vaikka olen joka vuonna viettänyt vähintään viikon siellä ja nuorempana jopa kuukausia joka kesä niin se ei koskaan lakkaa ihmetyttämästä. Eikä se kauneus myöskään. Vaikka maasto on vähän karun oloista joidenkin mielestä niin minusta se on niin raa'alla tavalla lumoavaa. Siinä piilee jotain alkukantaista voimaa ja kauneutta. 



Koirakaverit oli tottakai myös mukana! Akiles nautti kun sai juosta ja temmeltää vapaana, vaikkeivät he tulleetkaan isovanhempien koiran kanssa oikein juttuun. 



Oma kuvasaldoni jäi vähän vähäiseksi taas, mutta onneks mies oli sitäkin ahkerampi! Kaikki se aikaisin herääminen, Lapin kiertely, sukulaisten näkeminen ja kaikenlainen touhuaminen sai ehkä minutkin taas muistamaan, että elämässä on muutakin kuin sänky ja työpaikka. Tänäkin aamun nousin jo ennen kahdeksaa lenkille koiran kanssa. On aivan ylitsevuotavan mahtava fiilis kun on herännyt aikaisin ja päivää on vaikka kuinka, vaikka tässä pitäisi töissäkin käydä piipahtamassa päivemmällä. Koirakin varmasti nauttii tästä uudesta energiamäärästä. Lenkit on pidempiä taas ja lähden niille intoa puhkuen. 
Tietenkin tämä maniavaihe joskus loppuu ja pelkään palaavani siihen robottimaiseen elämäntyyliin, mutta nyt aion ottaa kaiken irti! Herään aikaisin, siivoan kotia ahkerammin, lenkkeilen iloisemmin ja nautin tästä hetkestä ja näistä päivistä. 


Sain myös kukkakimpun. Olen aina ennen ollut vähän nihkeä kukkien suhteen. Jotenkaan ne eivät ole ennen olleet se minulle tärkeä asia suhteessa ja olen sen myös avoimesti kertonut. Kaikki kuitenkin muuttui yhdellä kauppareissulla alkukeväästä kun päätin, että haluankin tulppaaneja. Aikomuksena oli ostaa ne itse itselleni, mutta mies halusi maksaa ne minulle jotta en voi väittää ettei hän osta minulle kukkia! Nyt aina välillä kaupassa kun kävelemme kukkien ohi hän muistaa kysyä haluanko kimpun. Minusta on parasta, että saan itse valita sen kaikkein mieluisamman ja saan kävellä kaupasta pois hymyillen uuden kukkakimppuni kanssa.


Ja ettei tärkein pääsisi unohtumaan. Akiles täytä yhden vuoden toukokuussa! Tuo aivan ihana karvainen lapsi on ilahduttanut elämäämme jo yli 10kk ajan. Jee juhlat. Aivan mahtavan hieno poika hänestä onkin kasvanut, en voisi olla onnellisempi tai saada mitään parempaa. Tuo ylempänä oleva kuva minusta ja Akileksesta on tällä hetkellä suosikkikivani. 

Näihin tunnelmiin päätän tämän tarinatuokion ja noudan toisen kupin kahvia. Oikein valoisaa kesää kaikille! Yritän palaillaan tämäntyyppisillä postauksilla enemmänkin jatkossa.💚

Oot mulle joku jonka vuoksi kuolla
Joku jonka vuoksi kuolla
Jumalauta
Mä rakastan sua

*Kaija Koo/joku jonka vuoksi kuolla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti