Vuosi projektiani

Nyt aletaan elellä niitä aikoja kuin vuosi sitten tein päätöksen paremmasta elämästä. Jaksaminen on ollut välillä vaakalaudalla ja olen törmännyt moniin vastoinkäymisiin. Yliliikkuvat nivelet ovat kipeytyessään aiheuttaneet monia kyyneleitä. Samoin selkä, joka loppuvuodesta tulehtui niin pahasti, etten päässyt sängystä ylös. Lääkärin ja lääkkeiden avulla sain sen kuriin, mutta vieläkin kun nostan töissä jotain raskasta väärin joudun seuraavan päivän menemään buranan voimalla ja yön rentouttavien lääkkeiden avulla, jotta voin nukkua. Kaikesta huolimatta voin hyvin. Olen tehnyt monia elämäntapamuutoksia vuoden aikana, vaikka sali iharrastus on vähän jäähyllä. Kävelen silti päivittäin monia kilometrejä koiran kanssa ja olen yrittänyt hallita kehoani terveellisen ruuan avulla. Yritän töissäkin aina tehdä sen salaatin. Koiran hankkiminen kyllä vei projektia eteenpäin kun mukaan saatiin päivittäisiä kävelylenkkejä!
Tietenkin baareilun vähentäminen ja sen mittaamattoman määrän cockiksen lipittämisen sai kuriin, auttoi sekin. Nykyisin käyn ehkä maksimissaan kerran kuussa ulkona juoma mielessä. Olen yrittänyt keksiä tilalle parempia harrastuksia kuten koirapuistoilun ja yhteiset koiralenkit!

Tässä tänään otetut kuvat. Olen aika ylpeä siitä missä nyt ollaan. Tietenkin tulos voisi olla vuodessa huimasti parempikin, mutta siitä sohvaperunavaiheesta, josta lähdettiin on tämä suuri harppaus minulle itselleni. Vielä on palattava salille jatkamaan kehon kiinteytystä, mutta monet turhat alkaa olla jo ravisteltu pois. 

Ensimmäinen yllä oleva kuva on 5.2.2016, eli siitä päivästä kuin virallisesti julisti projektin alkaneeksi. Toinen ja kolmas ylhäältä ovat kesäkuun alusta kun projektia oli kulunut sen neljä kuukautta. Alimmat tietysti vertailuksi siitä miten tässä nyt muka ollaan edetty vuoden aikana. 

Näillä on tosiaan hieman päälle puolivuotta eroa. Itse ainakin huomaan eron selkeästi jo. Varsinkin jaloista! Haluan vielä kiinnittää huomiota puuttuviin lihaksiini. Tietenkään projektin tarkoitus ei ole koskaan ollutkaan saada sixpäckiä vaan kiinteytyä. Enkä voi sanoa kaipaavani sitä pullottavaa reisilihasta, joka ilmestyi kovien jalkatreenien myötä. Unelmana sopusuhtainen ja terveen näköinen keho! Ja kiitos Akilekselle kuvani photobomppaamiselle hassu virne naamallaan. 

Siinä hieman projektini kuulumisia, en ole vielä keskeyttänyt sitä, vaikka muutoakuvia ei olekaan aikoihin tullut. Nyt vain edellään hieman hektistä aikaa elämässäni ja univelkojen keskellä on vain muistettava, että teen tätä itseni takia. Silti sen laittaminen tähän nettipäiväkirjaan helpottaa. Täältä kuvat ja muutokset, kaikki ajatukset on helposti löydettävissä jos epätoivo meinaa iskeä. 

Upeaa kevään odotusta kaikille!