keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Sanoja yksinäisyydestä

Yksinäisyys on pelottava ääni sun korvassa, se kuiskii miten kukaan ei halua, kukaan ei välitä. Se iskee aina silloin kun sä et haluaisi olla yksin. Kun on menossa riita ja tarvitsisit vain jonkun joka hymyilis ja olis normaali, nauttis lounaan sun kanssa ja sä ajattelisin, että elämä jatkuu. Sen sijaan löydät itsesi ajamasta kilometrin kilometrin jälkeen. Poltat liian monta tupakkaa ja mietit, että mitä jos vain painaisit kaasua ja jysäyttäisit tuon kaiteen läpi. Jäisikö kukaan sen suuremmin kaipaamaan, kun ei sun seurasi kelpaa muutenkaan. Hänen viimeisiksi sanoikseen jäisi "haista vittu". 

Ajatus on pelottavalta tavalla kutkuttava. Se on sen yksinäisyyden lisäksi varjomainen masennus, se löytää sut kyllä. Varsinkin kun olet yksin, et voi mennä kotiin. Kotona on seinät, joita on tuijoteltu jo liikaa. Mikään ei maistu miltään, eikä kukaan vastaa viesteihin. Pakko ajaa ja laittaa viestiä jokaiselle tuntemalleen ihmiselle, tunteakseen, että jollain on aikaa sulle. Joku haluaa vielä tavata ja pelastaa sut siitä kuilusta jonka partaalla huudat katkeruudesta. Yksinäisyys on salakavala ja se löytää kenet tahansa mistä tahansa. Sitä ei voi juosta pakoon, eikä sen kohtaaminen tee sitä helpommaksi. On vain etsittävä joku, joku jolla ois muutama minuutti aikaa todistaa se tunne vääräksi. Pelastaa sut hyppäämästä siihen kuiluun, 

Koska ei sulla ole mielenkiintoa selvittää asioita, haista vittu. 
~laura marie


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti