Vaatien pysähtymään

Pakko kirjoittaa Anssi Kelan uudesta biisistä Petri Ruusunen. Olin pienenä suuri Anssi Kela fani ja omistan vieläkin tuon maagisen nummela -levyn. Olen ollut juuri ja juuri viiden vanha kun tuo Puistossa aikanaan ilmestyi. Olen siitä asti osannut nuo sanat ulkoa. Se on ollut minulle se lohtubiisi, se kappale, jota olen laulanut itsekseni kun on ollut paha mieli, kun olen kaivannut jotain sanoja elämääni. Aikanani en tietenkään täysin ymmärtänyt laulun sanomaa, mutta vuosi vuodelta se jotenkin iskee vain sisään syvemmin. Se kertoo minulle, että joskus on tehtävä valintoja, joista ei ole edes itse ylpeä, on valittava tie, jota ei ollut suunnitellut kulkevansa.

Vielä kerran miettii mielessään,

eioo mitään menetettävää

Myönnän, joskus seistessäni selkä seinää vasten, miettiväni tätä kyseistä säettä. Joskus annan sillä anteeksi typerät tekoni. 

Ne sanoo; "Tervetuloa maailmaan,

täällä pärjätää saa omillaan"

Hyvin karulla tavalla totta. Kyllähän kaikki tietävät, että maailmassa täytyy vaan seistä omilla jaloillaan. Tämä on ollut minun elämäni ohjenuora pitkään. Olen kasvanut koko pienen elämäni sen ajatuksen ympärille, että on pärjättävä itsekseen. Joskus tulee hetkiä kuin vain sinä voit itse olla vastaus, kukaan ei saavu pelastamaan. Haluan selvittää ongelmani itse, haluan olla oma vastaukseni. Vihaan eniten lainata rahaa joltakulta, jos huomaan, etten itse pärjäisikään. Se merkitsee minulle epäonnistumista omassa elämässäni. Tavallaan olen kai yrittänyt elää elämäni niin, ettei minusta koskaan tulisi tämän laulun Lauraa. 

Sitten palataan tähän uuteen biisiin. Kuulin tämän ensimmäisen kerran töissä sinä päivänä kun se oli juuri ilmestynyt. Kuulin vain osan, en pitänyt tästä. Kuulin sen toisen kerran, olin pettynyt. Sitten aloin sisäistää tätä kaikkea. Tämä ei minusta vieläkään vedä vertoja Puistossa -biisille, mutta siihen olen kasvanut kiinni. Se on ehkä syy miksi aloin myös pitää tästä biisistä.

Se on erilainen, se on karu, se kertoo mielestäni toivosta ja uskosta parempaan. Kaikki mahdollinen on jo mennyt pieleen, kaikki virheet ovat kasautuneet harteille, on vaikeaa vaihtaa suuntaa, mutta unelma paremmasta on yhä olemassa. Ehkä tämä on lohdullinen jatko hitille. Se kertoo minulle, että kaiken superpaskan jälkeen on vielä tulevaisuus, paitsi, että onhan tässä kuolemaa. Laura maksoi virheistään kallistakin kalliimman hinnan. 

Tiedän, että tämä on sekavaa tekstiä luettavaksi, kuuntelen näitä kahta kappaletta taustalla uudelleen ja uudelleen ja oloni on omituisella tavalla sekava.