Rakkauden jälkeen ehkä vaikein määritelmä mitä tiedän. Uskon, että monilla on eri käsitys kodista. Joillekkin se on se asunto, jossa olet nyt, olet kenties ollut koko ikäsi, se on koti. Joillekkin koti on paikka, jossa tunnet olosi turvalliseksi tai kenties koti on jokin epäkongreettinen tila, jonka koet, tiedät tulleesi kotiin.
Minulle koti on paikka, sekä tila. En ole koskaan ollut ihminen, joka juurtuu helposti mihinkään. Olen alati levoton, enkä haluaisi oikein kiintyä mihinkään. Koti on mielestäni hyvin vahva sana. Koti määrittelee paljon ihmisestä. Mitä jos ei tunne koskaan olevansa kotona? Minulla oli se tunne hyvin pitkään, on ehkä hieman vieläkin. Minulla ei ole vain yhtä kotia. Minulla on monia, paikkoja, jossa tunnen olevani kotona, jonne on hyvä mennä. Tarvitseeko ihminen vain yhden kodin?
Pääasiallinen kotini on tietenkin oma asuntoni. Tämä on "virallinen" kotini. Silti myönnän, ettei tämä ole aina se paikka, jossa haluaisin olla. Jonkin aikaa tämä ei edes tuntunut siltä suojaisalta paikalta minne hakeutua turvaan, hakeuduin kaikkialle muualle. Nyt asiat ovat taas kääntyneet siihen suuntaan, että tämä tuntuu kodilta, sytyttelin kynttilöitä, otin mukavan asennon ja katsoin vasta imuroitua lattiaa, tästä paikasta haluan pitää huolta, tämä on koti.
Toinen kotini on lapsuudenkotini. Mutta se ei johdu itse talosta, ehei. Huomaan, että se on vain rakennus, se on paikka, jossa kotini tilapäisesti on, sillä perheeni on siellä. Mitä kauemmin asun yksin sitä enemmän pidän heidän luonaan vierailusta. Se on koti, mutta se ei ole enää niin tärkeä.
Kolmas kotini sijaitsee lapissa. Sen metsissä, suvun järven rannalla, kaikilla niillä vaaroilla, kukkuloilla ja joilla. Se on koti, siellä olo on levollinen, tietää kuuluvansa johonkin. Siellä sukuni on asunut aikoja, siellä tuntee yhtenäisyyden tunteen. Voin olla puoli elinikää poissa sieltä, mutta se on silti koti. Omalla hyvin kummeksuttavalla tavallaan.
Neljäs kotini on rakkaideni seurassa. Jokainen onnellinen poikaystävän viereen hakeuduttu, rauhaisa hetki, se on koti. Kun toinen paikaa päänsä päätäsi vasten ja kietoo kädet omistavasti ympärillesi, se on koti. Siinä on turvallista, joku katsoo perääsi. Se koti ei tarvitse kongreettista paikkaa. Kodin voi luoda minne vain. Sillä tavalla jokainen koti syntyy. Rakkaudesta johonkin. Ei tyhjä huoneisto ole koti ennen kuin viet sinne tavarasi, annat asunnolle sydämesi ja teet siitä paikan, jossa kaikilla tavaroillasi on merkitys. Jokaiselle esineelle löytyy jokin merkitys, jokin selitys. Niin luodaan ensimmäinen yhteinen koti. Se on puoliksi vieras, kaikki tavarat, esineet ja muistot eivät ole sinun. Sinä et tiedä kaikkien tarinoita, silti ne ovat osa kotiasi, sinä rakastat niitä.
Ehkä koti on enemmän mielentila. Se rauhaisa, kun uskaltaa olla täysin oma itsensä tarvitsematta muuttaa mitään. Olit sitten yksin tai jonkun kanssa. Sinun täytyy tuntea olosi levolliseksi, normaaliksi. Koti ei ole paikka, jossa joudut pelkäämään tai esittämään, olemaan joku muu kuin sinä. Jos luulet tälläistä paikkaa kodisesi suosittelen jatkamaan etsimistä.
Koti on siellä, missä voit laskea sydämesi pöydälle, pelkäämättä sen puolesta.
Jos asuntosi ei ole kotisi, se on paikka, jossa olet. Rehellisesti, olisin mieluummin kotona. Tämä asuntoni on pitkään ollut näiden kahden välimaastoa. Paikka, jossa olen, melkein koti. Nyt aloin taas tehdä siitä kotia. Aloin taas rakastaa sitä ja sen rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti